Tänään jatkan Karo Hämäläisen lyhyen Raukoilla rajoilla -arvostelun (SK 38/2016) kommentointia. Arvionsa toisessa kappaleessa Hämäläinen kirjoittaa: "Suuria linjoja esittelevien historiateosten keino on yleistäminen ja niputtaminen. Tällöin osa alavirtauksista tulee sivuutetuiksi. Eskelinen kiinnittää huomionsa juuri alavirtauksiin ja toisaalta lukee kanonisoituja klassikkoja uusin silmin ja aivoin. Siksi Raukoilla rajoilla tarjoaa oivalluksia ja suoranaisia lukuyllykkeitä."
Kommentti 6. En tiedä mitä Hämäläinen tarkoittaa alavirtauksilla. Ilmeisesti kaikki teokset, jotka eivät ole kanonisoituja klassikkoja, kuuluvat hänen mielestään alavirtauksiin. Selvältä näyttää, että Hämäläinen on sisäistänyt vahvasti hierarkkisen käsityksen kirjallisuuden historiasta (suuret linjat ja klassikot vs. alavirtaukset). Tällainen näkemys kirjallisuushistoriasta on kuitenkin historiaton. Näkemys lienee silti valitettavan yleinen, koska on totuttu siihen, että "totuus" eli päivitetty kanonisointi löytyy aina yhdestä ja vain yhdestä kirjallisuushistoriasta kerrallaan (huudahduksenomaisesti tätä voisi kutsua yksi kirjallisuus, yksi historia, yksi professori -periaatteeksi). Tällöin jo pelkkä ajatus keskenään kilpailevista ja toisiaan täydentävistä kirjallisuushistorioista voi tuntua vieraalta - ja vielä vieraammilta sellaiset diversiteettiä ja heterogeenisyyttä painottavat kirjallisuushistoriat kuin Raukoilla rajoilla, jotka eivät harrasta kanonisointia ja ovat muutenkin luopuneet menneen maailman suurmieshistorioiden maneereista ja ristiriitaisuuksista.
Kommentti 7. Jos "Raukoilla rajoilla tarjoaa oivalluksia ja suoranaisia lukuyllykkeitä", niin miten on ymmärrettävissä Hämäläisen arvostelun kuudes ja viimeinen kappale, jossa hän kirjoittaa näin: "Raukoilla rajoilla on innokasta 'myös näin' -huudahtelua. Kuinka tarpeellista sen lukeminen on kirjallisuuden harrastajalle? Tarpeetonta. Entä kirjallisuushistoriaa hahmotteleville? Välttämätöntä."
Kirjallisuuden harrastaja ei siis Hämäläisen maailmassa tarvitse oivalluksia eikä lukuyllykkeitä (eikä tietoa "alavirtauksista"), mutta kirjallisuushistoriaa hahmotteleville ne ovat välttämättömiä. Mielestäni tämä kertoo miltei kaiken olennaisen Hämäläisen kirjallisuusharrastuksesta.
(jatkuu)
