V.A. Koskenniemen vuonna 1941 julkaistuun puhekokoelmaan Sota rauhan rakentajana (WSOY) sisältyy Yleisradion heinäkuussa 1941 lähettämä puhe ”Eurooppa yhteisrintamassa”, jossa Koskenniemi toistaa natsipropagandan yhtä perushokemaa, jossa neuvostobolsevikkeja vastaan taistelee Saksan johdolla yhdistynyt Eurooppa: ”Tässä yhteisrintamassa ei ole mitään, joka olisi omiaan antamaan enemmän toiveita maanosamme sivistyksellisestä tulevaisuudesta kuin se tosiasia, että Saksan ja Ranskan kansat ovat siinä löytäneet niin monen raskaan, traagillisen vaiheen jälkeen toisensa. On jotain mieliä kohottavaa siinä, että Vichyn hallitus on vapaaehtoisesti asettunut samaan rintamaan kuin Ranskan äskeinen voittaja ja että latinalaiset sisarukset Italia ja Ranska nyt ovat valmiita kantamaan yhteisen uhrin Euroopan ja sivistyksen pelastamiseksi.” Tämäkin tunteen- ja vakaumuksenpurkaus kertoo, kuinka vähän Koskenniemi sivistyneestä ja demokraattisesta Euroopasta välitti, ja se on täysin linjassa sen kanssa, että Saksan miehitettyä Ranskan Koskenniemi onnitteli kirjeitse suurlähettiläs Blücheria ja natsi-ideologi Alfred Rosenbergia ”Saksan aseiden loistavien suoritusten johdosta.” (Markku Jokisipilä – Janne Könönen, Kolmannen valtakunnan vieraat, WSOY, 2013, s. 260)
Koskenniemi on radiopuheessaan myös hyvin selvillä sen sodan luonteesta ja päämääristä, jota nämä ”maanosamme kolmen suuren sivistyskansan" armeijat käyvät. Koskenniemi antaa sodalle täyden ja tietoisen hyväksyntänsä: ”Mutta kenelläkään, joka haluaa tunnustautua sen maanosan jäseneksi, jonka piirissä ihmiskunnan sivistys on luotu, kenelläkään, joka tahtoo kantaa eurooppalaisen nimeä, ei voi olla epäilystä siitä, että se tuhoamistaistelu, joka on alkanut ja jota parhaillaan ennennäkemättömässä laajuudessa suoritetaan Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Baltiassa, on taistelua Euroopan pelastamiseksi samaan tapaan kuin puolitoistatuhatta vuotta sitten se taistelu, joka suoritettiin Katalaunisilla kentillä.”
Sodan jälkeen kun kaikille muillekin oli selvää, mistä tuhoamistaistelussa oli kysymys, Koskenniemen Ikkunat auki Neurooppaan -linja palkittiin Suomen Akatemian jäsenyydellä vuonna 1948, mikä kertoo melkein kaiken olennaisen tuon ajan Suomesta ja kansallisen valtaeliitin halusta ja kyvystä suojella ja palkita jäseniään, olivatpa heidän tekemänsä ”erehdykset” millaisia tahansa. Kaiken huipuksi edellä esitetyt sitaatit eivät edes edusta Koskenniemen pahinta Hitlerin ja kansallissosialismin ylistystä ja hänen jatkuvaa ja tietoista vaikenemistaan antisemitismistä, rotuopeista, keskitysleireistä ja massamurhista. Wikipedia on kuin tahattomasti oikeassa todetessaan, että Koskenniemi "selvisi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista."
