15. Kustantamisen tähtihetkiä: Werner Söderström kohtaa August Strindbergin

"Ensinnäkin Söderström otti etäisyyttä uusimpiin kaunokirjallisiin virtauksiin ja alkoi siksi valikoida kaunokirjallista tuotantoaan entistä tiheämmällä seulalla. Minna Canthin Hannan hylkääminen oli alku uudelle, varovaisemmalle linjalle. Kaikki realismiin vivahtava kaunokirjallisuus joutui erikoistarkkailuun. Söderström hylkäsi kesällä 1887 mm. August Strindbergin tarjouksen eräiden ennen julkaisemattomien kirjoitusten julkaisemisesta. Tässäkin syynä oli kustantajan Strindbergin teksteistä löytämä ateismi ja kristinuskon halveksiminen. Samana vuonna Söderström kieltäytyi myös ruotsalaisen kulttuuriradikaalin Gustaf af Geijerstamin tarjouksesta julkaista Skandinavian yksinoikeudella hänen kuuluisia sukupuoli- ja siveellisyyskysymyksiä käsitelleitä luentojaan, jotka Suomessa oli yleensä asiaa tuntematta tuomittu epäsiveellisiksi. Yhteydenotot selittyvät sillä, että Söderström oli Canthia ja Ahoa ruotsintamalla saanut Ruotsissa nimeä uutena ja vapaamielisenä kustantajana. Strindberg nimenomaan toivoi saavansa Söderströmistä varovaisia ruotsalaisia vapaamielisemmän kustantajan. Toive oli turha, ja Werner Söderström saattoi hukata elämänsä tilaisuuden.                                          Samalla kun kaunokirjallisuuden kasvu pysähtyi, kasvatti Söderström kustantamansa uskonnollisen kirjallisuuden määrää huomattavasti. Elis Bergrothin toimittama ja menestyksekkäästi markkinoima Vartijanääniä Suomen Sionista oli mittava ja monivuotinen hanke, mutta kustannusohjelmaan mahtui myös pienempiä hartauskirjoja ja kristillisiä elämäntapaoppaita."

(Kai Häggman: Piispankadulta Bulevardille. Werner Söderström Osakeyhtiö 1878-1939. WSOY, 2001, s. 79-80)