Untolalta ja kolmelta hänen käyttämältään kirjailijanimeltä, Maiju Lassila, Irmari Rantamala ja J.I. Vatanen, julkaistiin vajaassa vuosikymmenessä (1909–1917) kaikkiaan 26 teosta ja sen jälkeen postuumisti vielä yksi näytelmä (Ikiliikkuja, 1962), yksi romaani (Portto, 2002) ja kaksi suppeaa ja epätäydellistä kokoelmaa hänen vuosina 1916–1918 Työmies-lehteen kirjoittamistaan lehtiartikkeleista (Totuuden nimissä, 1948; Viimeiset kirjoitukset, 1977). Untolan lehtimiesuransa alussa vuosina 1906–1907 Kokkola-lehteen Liisan Antin nimimerkillä kirjoitetut poliittiset ja satiiriset artikkelit on koottu Untolan elämästä ja tuotannosta historiantutkimuksen puolella väitelleen Marko A. Hautalan teokseen Liisan Antin aikaan (2007). Untolan sanomalehtikirjoittelun todellisesta laajuudesta ei ole vielä tohdittu esittää edes valistuneita arvauksia.
Untola kirjoitti lukuisten nimimerkkiensä suojissa kuitenkin paljon enemmän; 1910-luvulla hänen kustantajansa (Kirja; Kansa; Otava; Karisto) hylkäsivät noin parikymmentä käsikirjoitusta, joista valtaosa on ollut 1950-luvun alusta lähtien tallessa Helsingin yliopiston kirjastossa. Käsikirjoituskokoelmaan sisältyy runsaat 4000 käsinkirjoitettua pienikokoista sivua ja kokonaisten teosten lisäksi erimittaisia katkelmia romaaneista, novelleista, saduista, näytelmistä, runoteoksista ja Jeesusta käsittelevästä laajasta teologisesta tutkielmasta. Nimikkeitä on Portto ja Ikiliikkuja mukaan lukien kaikkiaan 24. Säilynyt on myös yli 700-sivuinen kirjekokoelma, joka valottaa Untolan suhdetta kustantajiinsa ja teoksiinsa.
Kun kaikkeen tähän lisätään Harhaman kolmannen osan kadonneet 3000 sivua, saadaan alustava käsitys paitsi vertaansa vailla olevasta tuotteliaisuudesta myös suomalaisen kirjallisuuden kenties häpeällisimmästä kirjailijakohtalosta, johon sisältyy Untolan laiton teloitus, vuosikymmeniksi tietoisesti ja institutionaalisesti mustattu maine ja hänen julkaisemattomien ja kokoamattomien kirjoitustensa kohtalo.
Untolan kokonaistuotannon kartoittaminen, digitointi ja julkaiseminen olisikin mitä oivallisin humanistinen hanke käynnistettäväksi Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017.
