"Helsingin Kansanteatterin näyttelijät panivat keväällä 1942 merkille, että vierailu Weimarin toisessa kirjailijakokouksessa oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen heidän johtajaansa Arvi Kivimaahan. Näyttelijöille pitämässään puheessa hän alleviivasi suomalais-saksalaisen liittosuhteen siunauksellisuutta. Kivimaa oli suorastaan hurmioitunut kaikesta siitä edistyksestä, jota Saksan taiteessa oli kansallissosialismin kaudella tapahtunut. Hänen mukaansa 'sillasta suomalaisen ja saksalaisen teattterin välillä on tullut hyvä yhteys, panssarisilta'." (Markku Jokisipilä - Janne Könönen, Kolmannen valtakunnan vieraana. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933-1944. Otava, 2013, s. 342.)
Arvi Kivimaa (1904-1984) oli Euroopan kirjailijaliiton jäsen ja julkaisi vuonna 1942 kirjan Eurooppalainen veljeskunta (saks. Europeische Dichterreise durch Deutchland, 1944). Valvontakomissio määräsi sen poistettavaksi kirjastoista ja kirjakaupoista lokakuussa 1945. Seuraavat kolme sitaattia Eurooppalaisesta veljeskunnasta antavat selkeän käsityksen Kivimaan suhteessa kansallissosialistiseen Saksaan:
"Adolf Hitlerin diktatuuri ei Saksassa perustu pakkovaltaan, vaan kansan enemmistön tahtoon ja valintaan. Tästä johtuen hallitsija itse käsittää olevansa joka hetki kansansa tahdon toteuttaja, ja täydellisesti sen tuntien hän on poliittisille ratkaisuilleen saanut kansansa kannatuksen."
"Juutalaiset ovat syypäitä Saksan romahdukseen ja Versailles'n häpeärauhaan; juutalaiset ovat olleet keskeisimpiä tekijöitä maailmanbolsevismissa; he ovat olleet ihmiskunnan ja kulttuurin vihollinen n:o 1. Juureton, nihilistinen juutalaisuus on eristettävä Euroopan yhteydestä."
"Euroopan kohtalo viimeisen kahdentuhannen vuoden kuluessa olisi ollut onnellisempi, jos terve kansallisuusaate kielteisen ja epäterveen kansainvälisen juutalaisuuden sijasta olisi johtanut kansakuntia."
Äkkiseltään voisi erehtyä luulemaan, että tällainen kirjoittelu ja Euroopan kirjailijaliiton jäsenyys olisi muodostanut esteen Kivimaan sodanjälkeiselle uralle. Vielä mitä. Kivimaa jatkoi Helsingin Kansanteatterin johtajana vuoteen 1949 ja toimi sen jälkeen Suomen Kansallisteatterin pääjohtajana vuosina 1950-1974. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1958. Kivimaa kelpasi myös Suomen PEN:in puheenjohtajaksi vuosina 1953-1955. Hän oli ollut puheenjohtaja myös vuosina 1936-1937 ja johtokunnan jäsen vuosina 1940-1946 V.A. Koskenniemen puheenjohtajakaudella. Jatkuvuutta arvostettiin siis myös suomalaisen sananvapauden saralla.
