"Annamari Sarajaksen toimittaman Suomen kirjallisuus -sarjan viides osa (1965), joka käsittelee suomalaista proosaa Joel Lehtosesta Antti Hyryyn, huipentuu vakavasti teoriarajoitteisen Kai Laitisen kirjoittamaan 1940- ja 1950-luvun ”kokeilijoita” käsittelevään alalukuun. Siihen sisältyy tällainenkin huima rinnastus, joka kertoo kuinka ajan tasalla suomalainen proosa ja sitä koskeva tutkimus olivat 1960-luvun puolivälissä: 'Hyry on vienyt meillä äärimmäisyyteen toteavan, kommentittoman kuvaustavan, josta ranskalainen ’uusi romaani’ on tullut tunnetuksi. Mitään vaikutussuhdetta ranskalaisten ja Hyryn välillä ei kuitenkaan liene; kun insinööri Robbe-Grillet on oman tyylinsä motiiviksi kehittänyt teoreettisia perusteluja, on diplomi-insinööri Hyry päätynyt tyyliinsä sen takia, että tällainen kerronta parhaiten vastaa hänen näkemystään elämästä ja maailmasta.' (Suomen kirjallisuus V, 626)
Vielä huvittavammaksi tämän tyyliin typistyneen ja pysähtyneen ymmärrysvajeen tekee se, että toistaiseksi ainoa Robbe-Grillet-suomennos oli tuolloin jo ilmestynyt (Labyrintissa, 1964) samoin kuin ensimmäiset suomennokset Natalie Sarrautelta (Kultaiset hedelmät, 1964) ja Marguerite Durasilta (Puoli yksitoista kesäiltana, 1963). Hämmästystä ei herättäne sekään, että sekä Sarajas että Laitinen päättivät kirjallisuushistoriaan painottuneen uransa Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professoreina. Asemastaan huolimatta he olisivat ehkä voineet kyetä ja ehtiä kysymään, miksi Hyryn kuvaustapa luo vain entistä vankemman todellisuusilluusion siinä missä Robbe-Grillet kirjoittaa fiktioonsa monimutkaisilla tavoilla toisiinsa sidoksissa olevia epistemologisia ja ontologisia ongelmia. Robbe-Grillet on erittäin taitava mahdottomien ja yhteismitattomien labyrinttien rakentelija, mutta Hyry vain häkkinsä rajoja hitaasti hahmottava haahuilija, melankoliaa poteva lestadiolainen marsu, josta sukeutuu bonsaimodernismin vaatimukset tahattomasti täyttävä Mr. Chance."
(Raukoilla rajoilla. Suomenkielisen proosakirjallisuuden historiaa, s. 385-386)
Toisin kuin joidenkin blogikommenttien perusteella voisi erehtyä luulemaan Hyryn ja Robbe-Grillet'n rinnastaminen oli Kai Laitisen keksintö, ei minun. Laitisen tekemä rinnastus on malliesimerkki kirjallisuushistoriaa vinouttavasta ja kapeuttavasta toimintatavasta, jossa jotain hyväksi havaittua etsitään mieluummin sieltä mistä sitä toivotaan löytyvän kuin sieltä missä sitä olisi.
