"Erityisesti uudelle yrittäjälle kustannusala näyttäytyi tavallista herkempänä ja haavoittuvampana yritystoiminnan muotona. Alkuun pääsy vaati kärsivällisyyttä ja riittävää varallisuutta, mutta myös erityistä kirjallista vainua ja asiantuntemusta. Hyvästä kirjailijasta tai pankkiirista ei välttämättä tullut hyvää tai edes menestyvää kustantajaa. Hyviä ja menestyneitä kustantajia valtakunnasta löytyi vain niukka kourallinen.
Tämän saivat huomata myös KOP:n pankinjohtajat J.K. Paasikivi ja Mauri Honkajuuri, jotka yhdessä puoluetoverinsa Eino Railon kanssa omistivat vielä 1930-luvun alussa Kustannusosakeyhtiö Kirjan osake-enemmistön. WSOY oli jo kerran 1920-luvun alussa hankkinut Kirjan osake-enemmistön, mutta 1924 Kirjan osakkeet myytiin sen toimitusjohtajalle ja tämän keräämälle osakkaiden joukolle. WSOY:ssa pyrkimyksenä oli yksinkertaisesti pyrkiä irti hankalaksi muuttuneesta yhteistyöstä ja nurkan takana lymyilevästä vararikosta. Kirjailijana Eino Railo tiesi mikä vetosi suureen yleisöön, mutta kustantamon johtamiseen tuo tieto ei riittänyt. Kirjan kirjanpito oli päästetty sekavaan ja sotkuiseen tilaan, ja yhtiö oli 1931 konkurssikypsä. Tässä vaiheessa Paasikivi ryhtyi pelastamaan mainettaan ja rahojaan Kirjan uhkaavalta vararikolta. Hän painosti WSOY:n johtoa lunastamaan yhtiön koneet, kustannusvaraston, kiinteistöt, ja lähinnä KOP:lle kuuluneet velkasitoumukset. Jalmari Jäntin mukaan WSOY sai kaupassa paljon tarpeetonta omaisuutta melkoisella ylihinnalla. Kauppasumma ylitti 10 miljoonaa markkaa ja kauppa maksettiin luonnollisesti KOP:n järjestämällä lainalla."
(Kai Häggman: Paras tawara maailmassa. Suomalainen kustannustoiminta 1800-luvulta 2000-luvulle. Otava, 2008, 381-382)
