Irja Salla (oik. Taju Birgitta Tiara Sallinen, 1912–1966) kirjoitti kaksiosaisen matkakirjan, Rakkautta raunioilla (1944) ja Hävityksen keskellä (1947), oleskelustaan Saksassa Euroopan kirjailijaliiton stipendiaattina heinäkuusta 1943 tammikuuhun 1944. Joulukuussa (18.12.) 1943 hän kirjoitti Euroopan kirjailijaliitosta ja suhteestaan siihen näin: ”Ja sitten keksitään: Monen muun liiton muassa perustetaan Euroopan kirjailijaliittokin. Suomalaiset saavat pidättyvän kehoittavia, tarpeeksi arvokkaita, tarpeeksi ystävällisiä kutsuja liittyä tuohon liittoon. Niin – kuka haluaa. Tulee ymmärtää, että liitto on sangen arvokas – kutsu suuri huomionosoitus. Suomalaiset eivät ole juuri tottuneet tuollaiseen. Mitä! Olemmeko mekin ihmisiä! Jossakin kaukana Euroopassa meistä välitetään – huomataan, että kulttuurikansa tuolla Pohjolassa . . . Seisomme päällämme. Pyörimme ympäri, kunnes koko maailma menee ympäri, ja me uskomme, mitä meille sanotaan. Sitten kirjailijat – sangen useat meistä – kuuluvat kirjailijaliittoon ja ovat ’eurooppalaisia’. Se on satu, se on runo, ja Pegasos juoksee täyttä laukkaa hirnuen meidän eurooppalaisuudestamme. – Ja sitten tuo uusi liitto osoittaa toimintaansa. Uusi kirjailijaliitto lupaa opintomatkan Saksaan kahdelle ei-saksalaiselle kirjailijalle. Näin tulee tapahtumaan joka vuosi, ja opintomatka on vapaa, vailla mitään velvoituksia. Täysin humaanista. (…) Minun kirjailijatoverini olivat kaikki rintamalla tai muuten ’kiinni’. Kaikki ne, jotka yhtä hyvin kuin minä – tai paljon paremmalla syyllä – olisivat ansainneet ’opiskelumatkan’ – vapautta pitkien työvuosien jälkeen. Jäin minä. Minä osaan saksaa. Sen verran oli nimeä, että voitiin ottaa huomioon. Joutilain olin. Kaikki hyvin. Tahdoin itsekin tulla, minne tahansa olisin lähtenyt. – Ja tässä olen. Rahalla en tee mitään. Ruokaa en saa tarpeeksi. – Ensi kertaa elämässäni minulla on rahaa, voisin levätä, voisin olla iloinen. Mutta en mene lasikaappiin lepäämään ja kuuntelemaan, mitä minulle suvaitaan sanoa. Kenties olen lasikaapissa nytkin. Mutta en huomaa sitä niin hyvin.” (emt., 194–195)
Euroopan kirjailijaliittoa käsittelevässä aiemmassa blogikirjoituksessani (nro 69) koostin 43 suomalaisjäsenen listan, ja jos sen jatkoksi lisää vielä Irja Sallan, niin jäsenmääräksi saataisiin Henrik Ekbergin teoksessaan Führerns trogna följeslagare (1991, 163) ilmoittama 44. Tuntuu kuitenkin siltä, että jäseniä on täytynyt olla enemmänkin – Jarl Hellemannin käsityksen mukaan heitä oli viitisenkymmentä. Tämän vaihtoehdon puolesta puhuu myös se, että Euroopan kirjailijaliiton varmuudella tiedetyistä suomalaisjäsenistä peräti 23 oli WSOY:n kirjailijoita ja 16 suomenruotsalaisia. Näin ollen muiden suomenkielistä kirjallisuutta julkaisevien kustantamoiden kirjailijoiden kiintiöksi jäisi vain vaivaiset viisi jäsentä vaikka ainakin Otava kilpaili miltei verissä päin WSOY:n kanssa natsipropagandan käännösoikeuksista.
