Lasten oikeuksien päivän kunniaksi kaksi sitaattia:
”Romaanin päähenkilö on eräs töllinlapsi, joka himoitsee tietoa ja kunniaa. Melkoisen pitkä osa kirjan alusta kuvaelee Johanneksen lapsuutta, josta kuvailuksesta näemme, ettei hän ole ainoastaan tiedon-haluinen, vaan myöskin sangen itsepäinen. Sen sijaan että hyvillä vitsoilla tekisi poika nulikan hyväksi ja hyödylliseksi ihmiseksi, antaa kirjantekijä hänen kehittää tätä itsepintaisuuttansa. Seuraus siitä onkin, että hänen luonteensa sitten, kun hän mieheksi ja maisteriksi joutuu, on tekijän oman kuvauksen muukaan seuraavaa latua: ’vakinaista perustetta ei hänellä ollut. Laine merellä, nyt myrskyinen, vaahtoinen, vihainen, nyt lauhkea, hyötyvä, hiljainen — on hänen kuvansa.’ Kun lisäämme, että hän sen ohessa oli sangen oikullinen ja välistä sangen hävytönkin, niin voipi syystä kysyä: kuinka voi tämmöinen sankari vaatia meitä itseensä mieltymään?”
(J.W. Calamnius: ”Ylhäiset ja Alhaiset”. Kirjallinen Kuukauslehti 2/1870)
”Potilas on lainsuojaton olento, jonka oloa seurataan huvittunein huudoin, niin kuin katsojat eläintarhassa seuraavat sinne heidän huvikseen teljetyitä eläimiä.
’Potilas, potilas!’ on merkkihuuto lasten suussa varsinkin sairaala-alueen ulkopuolella, milloin tapaavat potilaan, ja tuo huuto merkitsee, että nyt ei hyvästä käytöksestä tarvitse välittää. Onpa siten, että jokainen lapsi on mielisairaalan alueella ja sen ympäristössä potilaalle ruoskansivallus. Potilaalle uskalletaan olla millaisia vaan – pahoja. Sääntö on, että potilasta aina edes jotenkin häiritään. (…)
Vielä kerran: siinä missä mielisairaalahoitokunta katsoo potilaan ’henkisen minän’ epäpäteväksi, siinä on kouluttamattoman henkilökunnan ja heidän perheittensä suhtautuminen potilaaseen puhdasta ihmisen halveksuntaa, vähäpätöistämistä, lakkaamatonta potilaiden häpäisemistä, heistä vastuuttomasti juoruamista, heidän loukkaamistaan ja nolaavaa leukailua.
Suomen kansalla on kansankulttuuri ja sivistys vielä alussaan. Suhtautuminen sairaisiin, vajavaisiin, invalideihin, on usein barbaarista. Suhtautuminen mielisairaisiin on vielä monin verroin pahempaa.
Mainitut seikat yksityiskohtiin puuttumatta tekevät mielisairaalasta tuon kamalan laitoksen, josta muun kansan keskuudessa puhutaan enemmän tai vähemmän kammolla.
’Te olette vain meidän orjiamme!’, saattaa kuulla lasten huutavan potilaille.
Tällainen sanonta johtunee työterapiasta, jonka tarkoitus on totuttaa potilaat vähitellen työhön ja sopeutumaan taas tavalliseen elämään.”
(Irja Salla: ”Potilaan vaikutelmia mielisairaalasta”. Teoksessa Irja Salla, Kootut teokset 5. WSOY, 1967 [1947], 292–293)
