"Tietokirjallisuuden ja erityisesti suurteossarjojen kustantamista määritteli Tietosanakirja-Osakeyhtiötä purettaessa 1924 tehty sopimus, jonka mukaan Otava sai suunnitteilla olleet aakkoselliset hakuteokset ja WSOY muut suurteokset. Otavasta tuli sopimuksen myötä todellinen tietosanakirjatalo ja WSOY keskittyi enemmän historian ja maantieteen suurteoksiin. Sotien välisistä vuosista tuli Otavan ansiosta suomalaisten tietosanakirjojen kulta-aikaa. Myyntimäärät olivat väestöpohjaan ja kansalaisten varallisuustasoon nähden häkellyttävän suuria ja hakuteosten laatu oli kansainvälistä huippua. 'Ison mustan' Tietosanakirjan täydentäjäksi tehtyä Otavan neliosaista Pientä Tietosanakirjaa (1925-28) ostettiin peräti 42 000 sarjaa, ja 1930-luvun lopulla valmistuneen 15-osaisen Ison Tietosanakirjan 21 000 kappaleen painoksesta suurin osa myytiin talvisotaan mennessä. Lukuja voi tulkita myös niin, että suomenkielinen sivistyneistö kasvoi vuosi vuodelta ja turvasi edelleen kirjatietoon sekä painettuun sanaan. (...)
Itsenäistymisen mukanaan tuomat uudet painotukset näkyivät nopeasti kummankin kustantamon kirjallisissa valinnoissa ja ostavan yleisön mieltymyksissä. WSOY:n tiedotuksen mukaan Aarno Karimon neliosainen Suomen historian yleisesitys Kumpujen yöstä (1929-1932) keräsi lehtien palstamillimetreissä laskettuna enemmän julkisuutta kuin yksikään aiempi yhtiön julkaisema teos. Värikkään suojeluskunta- ja aktivistitaustan omannut Karimo oli taidemaalari, joka toimi ajoittain WSOY:llä myös kuukausipalkkaisena kuvittajana ja kansien suunnittelijana. Karimo rakensi teoksensa 164:n sarjaa varten maalatun taulun ja lähes tuhannen kuvan pohjalle. Kumpujen yöstä poikkesi yleisestä historian kertomisen perinteestä siinä, että kuvat eivät liittyneet tekstiin vaan teksti kuviin. (...)
Otavan tietosanakirjat ja Karimon historialliset kertomukset olivat aikansa lapsia myös siinä, että niissä raja aukesi railona itään. Karimon suomalaiset sankarit tuijottivat kuvissa yleensä epäluuloisesti idän suuntaan. Isossa Tietosanakirjassa oli lähes 90 000 hakusanaa ja artikkelia, mutta se ei tuntenut Neuvostoliittoa tai Leningradia."
(Kai Häggman: Paras tawara maailmassa. Suomalainen kustannustoiminta 1800-luvulta 2000-luvulle. Otava, 2008, 385-386.)
P.S. Tässä vaihtoehtoinen postaus eli lohdutuksen sana Michael Corleonelta: "if history has taught us anything, it's that you can kill anyone."
