Villiintyneet kybermyyrät Ateenan metrotulvan syynä
Ateenan metrotunnelissa velloneelle tulvalle on löytynyt yllättävä syy. Tunneleista löytyneet reiät ovat kybermyyrien aikaansaannoksia. Näin kertoo Ateenan kaupungininsinööri Paulos Kristianos.
Tunnelisortumien raivauksessa on kokeiltu kybermyyrien käyttöä hyvällä menestyksellä. Tällä kertaa ne kuitenkin jostain syystä villiintyivät ja porasivat uusia reikiä metrotunneleiden ja Ateenan päävesijohtojen välille. Koko kaupungin liikenne oli vaikeuksissa useita tunteja, sillä vedestä vaurioituneet metrojunat oli hinattava varikolle, ennen kuin rata saatiin liikennöitävään kuntoon.
Koska Ateenan liikenne on paljolti riippuvainen vasta uudistetusta metrosta, useilla asemilla syntyi valtaisia ruuhkia, joiden purkaminen kesti myöhään iltaan asti. Tapahtuneesta aiheutui vain joitakin väkijoukon paineessa syntyneitä lieviä vammoja. Kaikkiaan ainoastaan kahdeksan ihmistä vietiin sairaalaan.
Tihutöitä myös Italiassa
SatWebin saamien tietojen mukaan kyse ei suinkaan ollut ensimmäisestä kybermyyrien aiheuttamasta vahingosta. Italiassa nämä biomekaaniset eläimet kaivoivat kolme kuukautta sitten ylös neljä vanhaa oliivitarhaa.
Kybermyyrien kehittäjä ja kasvattaja on BioMechanics-yhtiö. Sen tutkimusjohtaja D. Eve Lopping ei kuitenkaan ole menettänyt luottamustaan kybermyyriin. Hänen mukaansa biomekaanisiin sovelluksiin kannattaa edelleen panostaa.
”Myyrät ovat olleet ilmeisesti vielä liian nuoria ja ne on jätetty liian vähälle huomiolle. Niitä on itse asiassa tarkoitus käyttää vain sellaisissa paikoissa, jonne radioyhteys ei yllä ja joissa voi olla niin vaikeita tilanteita, että tietokoneohjatut kaivurit eivät niistä selviä. Myyrät tekevät työnsä hyvin, jos eivät kyllästy.”
Suuri askel
Suuri askel kybermyyrien ja muiden biomekaanisten eläinten kehitykselle oli se, että niiden keinoiho saatiin sopivaksi geenimuuntelun avulla. Tätä ennen erityisesti koneraajojen kehitys oli vaikeuksissa. Aiemmat hermojen sähkökemialliset liityntätavat olivat tulehdusherkkiä, eikä tuotanto pystynyt selviytymään hermojen liitäntäprosesseista. Ratkaisuksi keksittiin niilinhauen perimästä kopioitava sähköaisti. Nykyisen kalan DNA:sta saadut sähkötunto- ja sähköpulssiominaisuudet auttavat kytkemään keinoelinten tunto- ja ohjaussignaalit keinoihon pintaan, josta hermosiirrännäiset kuljettavat ne eteenpäin.
Nykyisin valtaosa koneraajoista tuotetaan lääketeollisuuden tarpeisiin, mutta tekniikoiden kehittyminen ja tuotantokustannusten lasku ovat saaneet aikaan sen, että myöskin työssä käyvistä eläimistä on tullut tärkeä valmistusala.
Eläin vai robotti?
Kybereläinten käyttömahdollisuuksia tutkitaan parhaillaan useissa yhtiöissä ympäri maailmaa. Sovellusaloja voivat tulevaisuudessa esimerkiksi näkövammaisten opaskoira, maan muokkaus, puiden kaataminen ja kuljetus vaikeissa oloissa, tukkeutuneiden viemäreiden avaaminen, pölynimuri tai jopa lasten ponien korvike.
Eräs toistaiseksi ratkaisematon ongelma on määrittely. Eri maiden lainsäädännössä puhutaan sekä eläimistä että roboteista, mutta kybereläimet eivät kuulu kumpaankaan kategoriaan. Ratkaisu syntynee YK:ssa sen jälkeen, kun se on ensin pystynyt päättämään, mikä on ihminen eli kuinka paljon ihmisessä saa olla keinoelimiä, ennen kuin säädösten ihmisille tarkoitettua suojaa aletaan vähentää tai poistaa. Tähän mennessä aiheesta esitetyt mielipiteet ovat varsin kaukana toisistaan.”
(Ilkka Hannula – Risto Linturi: Sata ilmiötä 2000–2020. Virtuaali-Helsinki ja kybermyyrä. Yritysmikrot Oy, 1998, 170–171)
Hannulan ja Linturin kirja tarjoaa sata fiktiivisen uutisen muotoon puettua tulevaisuusskenaariota, jotka ovat edelleen lukemisen arvoisia. Suosittelen vähintään tripolaarista lukemista eli huomion keskittämistä skenaarioiden sisällön ja taustaoletusten ohella ennustamisen lajityyppiin. Kaunokirjallisesti virittynyt ihminen saattaa nähdä Hannulan ja Linturin sadassa ilmiössä myös spekulatiivisen fiktion vastineen Jouko Turkan Aiheille eli teoksen, jonka pohjalta vähäisempi kirjailija tekaisisi kokonaisen tuotannon.
