"Ragnar Rusko joutui Amurin alueelle NKVD:n Bamlag-leiriin, jossa häntä uudelleenkoulutettiin neuvostokirjailijaksi rautatien rakennustöissä: ’…Pakkanen. Terävä viima puhaltaa pohjoisesta suurten vuorten takaa. Minä käyn töissä. Kaivan jäistä maata kuokalla ja kangella, Siroitan hiekkaa Baikalin ja Amurin radan ratavalliin leventäen sitä. Kannan väsymyksestä kaatuneen toverin nuotiolle. Minulla ei ole lepopäivää eikä rajoitettua työaikaa. Yöni nukun hatarassa kämpässä kovalla naarilla. Kamiina punottaa, Haisee hiki ja… Ravintoni on seitsemänsataa grammaa leipää ja puolitoista litraa likaisenruskeaa balandaa (kalalientä, huom. MY) päivässä. Siunaan sitä kättä, joka joskus lähetti minulle hiihtopuvun, villapaidan ja hiihtopieksut. Ilman niitä olisin jo mennyttä. Pelkään vain, että ne hajoavat. Olen kiitollinen sille juopolle kiinalaiselle, joka 23 vuotta sitten opetti minulle tatuoimistaidon, sillä se auttaa minua saamaan lepohetkiä joskus ja joskus palan sokeria tai mustan leipämurikan. Täällä kestävät vain vahvat ja terveet. Minä kestän, vielä…’ Maaliskuun 7.päivänä, päivää yllä olevan kirjeen kirjoittamisen jälkeen, vankikolonian komendantti kirjoitti luonnehdinnan, jonka mukaan Rusko suhtautui avoimen vihamielisesti kommunistisen puolueen politiikkaa kohtaan ja kritikoi Neuvostoliiton vankilapolitiikkaa. Rusko oli tullut hyvin toimeen vankitovereidensa kanssa, ja hän saattoi kulkea leirialueella jopa ilman saattovartijaa. Todistajien mukaan Rusko oli väittänyt, että hänet oli tuomittu syyttömänä. Hänen pahin virheensä oli se, että hän oli väittänyt lisäksi, että vankilaolot Neuvostoliitossa olivat paljon pahemmat kuin hänen ollessaan Suomessa vankilassa. Tästä syystä NKVD:n troika tuomitsi Ruskon kuolemaan vallankumouksellisesta agitaatiosta sekä puolueen ja neuvostohallituksen halventamisesta. Teloitusta lykättiin jostain syystä yli neljä kuukautta ja hänet teloitettiin vasta 14.8.1938 Svobodnyin kaupungissa.” (Mikko Ylikangas: Rivit suoriksi! Kaunokirjallisuuden poliittinen valvonta Neuvosto-Karjalassa 1917–1940, 422. Kikimora publications, 2004.)
Stalinistisen terrorin luonnetta kuvaa, että puolueuskollisista puolueuskollisin Rusko teloitettiin vain kuusi kuukautta myöhemmin kuin uppiniskaisista uppiniskaisin Lauri Luoto. Jörn Donnerin tunnetuksi tekemää mainoslausetta mukaillen voi siis sanoa, että oman mielensä mukaan kirjoittaminen kannattaa aina.
