Juri Nummelin näyttää kirjoittaneen Kiiltomatoon lukemisen arvoisen arvion proosahistoriastani otsikolla Rabulistinen kirjallisuushistoria. Lukemisen arvoisella tarkoitan ennen kaikkea sitä, että Nummelinin arvostelua ei ole kirjoittanut paniikkinappuloita paineleva kirjallisen kaanonin/kalmiston vartija vaan ihminen, joka oman kokemuksensa kautta tietää millaista työtä unohdettujen tai tyystin sivuutettujen teosten paikallistaminen vaatii. Hyvilläni olen tietysti myös Nummelinin arvostelun sävystä ja sisällöstä ja vaikka kuinka yrittäisin en osaisi, ainakaan tänään, pahoittaa mieltäni kohdista, joista olen Nummelinin kanssa perustellusti eri mieltä. Saatan toki palata niihin tulevissa postauksissani, mutta silloinkin tylsähkön epärabulistisesti. Nyt keskityn vain nauttimaan hetkeksi siitä, että myös diversiteettiä painottavan proosahistoriani arvosteluihin ilmaantui lisää omaan ajatteluun perustuvaa diversiteettiä Tommi Melenderin, Hannu Poutiaisen ja Ville Hännisen (Aamulehti, 13.9.2016) aiempien arvioiden hyväksi jatkoksi.