31. Menneisyyden hallintaa III

V.A. Koskenniemen vuonna 1941 julkaistuun puhekokoelmaan Sota rauhan rakentajana (WSOY) sisältyy Yleisradion heinäkuussa 1941 lähettämä puhe ”Eurooppa yhteisrintamassa”, jossa Koskenniemi toistaa natsipropagandan yhtä perushokemaa, jossa neuvostobolsevikkeja vastaan taistelee Saksan johdolla yhdistynyt Eurooppa: ”Tässä yhteisrintamassa ei ole mitään, joka olisi omiaan antamaan enemmän toiveita maanosamme sivistyksellisestä tulevaisuudesta kuin se tosiasia, että Saksan ja Ranskan kansat ovat siinä löytäneet niin monen raskaan, traagillisen vaiheen jälkeen toisensa. On jotain mieliä kohottavaa siinä, että Vichyn hallitus on vapaaehtoisesti asettunut samaan rintamaan kuin Ranskan äskeinen voittaja ja että latinalaiset sisarukset Italia ja Ranska nyt ovat valmiita kantamaan yhteisen uhrin Euroopan ja sivistyksen pelastamiseksi.” Tämäkin tunteen- ja vakaumuksenpurkaus kertoo, kuinka vähän Koskenniemi sivistyneestä ja demokraattisesta Euroopasta välitti, ja se on täysin linjassa sen kanssa, että Saksan miehitettyä Ranskan Koskenniemi onnitteli kirjeitse suurlähettiläs Blücheria ja natsi-ideologi Alfred Rosenbergia ”Saksan aseiden loistavien suoritusten johdosta.” (Markku Jokisipilä – Janne Könönen, Kolmannen valtakunnan vieraat, WSOY, 2013, s. 260)    

Koskenniemi on radiopuheessaan myös hyvin selvillä sen sodan luonteesta ja päämääristä, jota nämä ”maanosamme kolmen suuren sivistyskansan" armeijat käyvät. Koskenniemi antaa sodalle täyden ja tietoisen hyväksyntänsä: ”Mutta kenelläkään, joka haluaa tunnustautua sen maanosan jäseneksi, jonka piirissä ihmiskunnan sivistys on luotu, kenelläkään, joka tahtoo kantaa eurooppalaisen nimeä, ei voi olla epäilystä siitä, että se tuhoamistaistelu, joka on alkanut ja jota parhaillaan ennennäkemättömässä laajuudessa suoritetaan Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Baltiassa, on taistelua Euroopan pelastamiseksi samaan tapaan kuin puolitoistatuhatta vuotta sitten se taistelu, joka suoritettiin Katalaunisilla kentillä.” 

Sodan jälkeen kun kaikille muillekin oli selvää, mistä tuhoamistaistelussa oli kysymys, Koskenniemen Ikkunat auki Neurooppaan -linja palkittiin Suomen Akatemian jäsenyydellä vuonna 1948, mikä kertoo melkein kaiken olennaisen tuon ajan Suomesta ja kansallisen valtaeliitin halusta ja kyvystä suojella ja palkita jäseniään, olivatpa heidän tekemänsä ”erehdykset” millaisia tahansa. Kaiken huipuksi edellä esitetyt sitaatit eivät edes edusta Koskenniemen pahinta Hitlerin ja kansallissosialismin ylistystä ja hänen jatkuvaa ja tietoista vaikenemistaan antisemitismistä, rotuopeista, keskitysleireistä ja massamurhista. Wikipedia on kuin tahattomasti oikeassa todetessaan, että Koskenniemi "selvisi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista."  

28. Menneisyyden hallintaa II

Mika Waltari kuului Suomen PEN:in johtokuntaan vuosina 1932-1939. Tänä aikana Waltari mm. suomensi natsipropagandan perusteoksen Horst Wesselin miltei tuoreeltaan vuonna 1933, kiivaili modernistista kirjallisuutta vastaan ja syytti André Gideä "homoseksualisti-bolsevikiksi, joka on ehtinyt myrkyttää jo kokonaisen sukupolven." 

Vuonna 1934 säädettiin ns. kiihotuslaki, joka kielsi loukkaamasta uskonnollisia arvoja, siveellisiä periaatteita ja häpäisemästä kansallisia muistoja sekä kriminalisoi lausumat, jotka voisivat vahingoittaa Suomen suhteita ulkovaltoihin. Kiihotuslaki oli voimassa yli kaksi ja puoli vuotta (14.4.1934-31.12.1936) ja siihen huipentui ensimmäisen tasavallan nationalistinen omahyväisyys ja ahdasmielisyys. Tähän ajanjaksoon sisältyvät myös Kalevalan riemuvuosi (1935) ja sitä säestämään kyhätyt historian väärennökset Kalevalasta historiallisena dokumenttina muinaisesta suomalaisesta valtakunnasta ja Väinämöisestä yläsatakuntalaisena heimopäällikkönä (tekijänä Helsingin yliopiston Suomen historian professori Jalmari Jaakkola, joka 1940-luvulla hahmotteli hengenheimolaistensa kansssa suomalaista lebensraumia) samoin kuin Suomen kirjailijaliiton puheenjohtajan Eino Railon muun muassa modernia angloamerikkalaista kirjallisuutta, jatsia ja neekerikulttuurin Eurooppaan laivaamista vastustanut puheenvuoro "Pois ulkomainen kirjallinen rihkama Suomen julkisesta elämästä - kansallinen omavaraisuus kunniaan kirjallisuudenkin alalla" (Valvoja-Aika, 15.2.1935). Suomen Kirjailijaliitto kannatti yksimielisesti Railon ponsia ja velvoitti johtokuntansa painostamaan kustantajia. 

Polymorfisesti konservatiivinen Railo oli aktiivinen myös Suomen PEN:issä ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1934-1936. Sinikka Salokorven artikkeli "PEN-klubista Suomen PEN:iksi" teoksessa Suomen PEN 75-vuotta 1928-2003 kertoo Railon puheenjohtajakaudesta näin: "Eino Railon puheenjohtajakaudella toiminta oli vilkasta. Kirjailijaliiton kanssa mm. pidettiin isot päivälliset virolaisille kirjailijoille, jotka olivat tulleet Viron viikolle ja kirjanäyttelyyn Helsinkiin. Neljäkymmentä henkilöä oli läsnä toisilla kutsuilla suuren laulajattaremme Aino Ackte-Jalanderin luona. 'Rouvat Ackte, Elmgren ja Ala-Härkönen lauloivat. L.Onerva ja Arvi Kivimaa lausuivat runoja, ja rouva Ackte luki luvun Muistelmiensa II:sta osasta.' 'PEN-klubissa oli vallalla hyvät tavat.' 'PEN:issä oli kultivoitunut leima.' Suomi sai 1936 merkittävän vieraan Intian klubista, joka piti aktiivisesti yhteyttä muihin klubeihin. Intiasta saapui professori A.Charravarty ja Lontoosta PEN:in perustajiin kuulunut Mr. Shipp. Mutta koska oli kesä, kokousta ei saatu aikaan. Yrjö Hirn ja Helmi Krohn veivät vieraat tutustumaan Runebergin kotiin."