Neljäs ja
todennäköisesti viimeinen kirjallisuusesseekokoelmani Kolmen
kehän sirkus ilmestyy myöhemmin tässä kuussa Siltalan kustantamana. Teoksessa on 448 sivua, 30 esseetä ja sen on
graafisesti suunnitellut Kaarina Tammisto.
Teoksen
ensimmäisessä versiossa oli 50 esseetä, joita karsimalla ja
hiomalla päädyin monen vaiheen jälkeen nykyiseen sommitelmaan.
Niinpä minulla on jonkinlainen kiusaus julkaista tässä blogissa
otteita julkaisematta jääneestä materiaalista. Pisimpään mukana
säilyivät tekstiä rytmittämään ja lukemista katkomaan
tarkoitetut valeuutiset ja -mainokset. Jos kyseinen newsfeed olisi ehtinyt kommentoida Venäjän brutaalia hyökkäyssotaa, se olisi voinut sisältää esimerkiksi tällaista materiaalia:
”Valitettavan
teknisen virheen vuoksi Venäjän ydinaseet olikin suunnattu Venäjän
suurimpiin ja strategisesti tärkeimpiin kaupunkeihin.” (Tass
Anonymous)
”Tarja Halosen
esikoislastenkirja Muumimamma ja Bunkkeripappa kertoo miinojen
toisistaan erottamien rakastavaisten traagisen tarinan” (Otava)
”Kymenlaakson
kansantasavallan trollerführer Johan Bäckman on myöntänyt kansanedustaja Ano
Turtiaiselle Valkoisen krematorion komentajamerkin ja viidennen
kolonnan Convoy-pinssin.”
Poistojen lisäksi
luettavaksi saattaa tulla sekä kritiikin kritiikkiä että näytteitä
kirjailijapäiväkirjasta vuosilta 2016–2022. Proosahistoriani
Raukoilla rajoilla ilmestyi kuusi vuotta sitten ja sen jälkeen
ennen Kolmen kehän sirkusta olen kirjoittanut tai toimittanut kuusi teosta:
Lähes
tunnistamaton mahdollisuus menettää (yhdessä Maria Matinmikon
kanssa, 2018)
200 578 509 309
952 Talvimatkaa (yhdessä Jaakko Yli-Juonikkaan kanssa, teoksessa
Menetelmällisen kirjallisuuden antologia, toim. Teemu Ikonen,
291-384. Post-Oulipo ry., 2018)
Suo, kuokka ja
diversiteetti (kaksi nidettä, toimitettu yhdessä Leevi Lehdon
kanssa. ntamo, 2018)
Kirjallisuus
käyttöohje (Poesia, 2020)
Talvimatkoja
(yhdessä Jaakko Yli-Juonikkaan kanssa, ntamo, 2020)
Jälleen. Leevi
Lehto Reloaded (toimitettu
yhdessä Jarkko S. Tuusvuoren kanssa. ntamo, 2020).
On
mahdollisuuksien rajoissa, että käsittelen näiden teosten
surkeimpia, tietämättömimpiä ja epä-älyllisimpiä kritiikkejä
postaustrilogiassa ergodisuus for dummies, kombinatorisuus for
dummies, ja proseduraalisuus for dummies. Mutta toden sanoakseni
käynnissä oleva yritys palauttaa Neuvostoteurastamo
maailmankartalle aiheuttaa minussa sellaisia vihan ja pahoinvoinnin aaltoja,
että kiistely kirjallisuudesta tuntuu joutavanpäiväiseltä
puuhastelulta. Julkaisen joka tapauksessa kaksi muuta postausta tällä viikolla siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät ole kulttuurin valeuutisia.