keskiviikko 7. joulukuuta 2016

106. Valittu kansa saunoo

”Tutkija Tenho Pimiän mukaan Suur Suomi -aatteen hahmotteleman karjalaisuuden löytäminen Äänisjärven rantamilta edellytti tutkijalta kuitenkin tarkkaa ja valikoivaa silmää, niin raiskattuja olivat nämä romantiikan maat. Ikonitaiteeseen ja ortodoksiseen uskontoon suhtauduttiin ristiriitaisesti. Propagandassaan suomalaiset mieluusti hehkuttivat bolsevikkien kaltoin kohtelemia ortodoksisia kirkkoja ja ikonitaidetta, mutta kuitenkin luterilaiset papit pyrkivät kaikin voimin käännyttämään ortodokseja omaan uskoonsa. Myös tutkijoiden suuresti arvostamat hautakarsikot herättivät papistossa pahennusta.
   Mikäli kansatieteilijä Sakari Pälsiin on uskomista, yleinen ajattelutapa oli se, että kaikki kunnollinen rakennuskanta Itä-Karjalassa oli Suomen heimolaisten aikaansaannosta. ’Ryssät’ eivät saaneet aikaan kuin kelvottomia ja huonolla maulla tehtyjä talon irvikuvia. Ja sauna, suomalaisten sotilaiden sielunhoidon kannalta äärimmäisen tärkeä paikka, todettiin joko hyväksi suomalaiseen tapaan tehdyksi tai huonoksi ’ryssien’ rakentamaksi saunan irvikuvaksi: ’Päättelimme, että sauna tietysti olikin suomalaista tekoa, siksi niin hyvä ja siksi myös meille kelpaava. Saunan lämmittäneet ryssät lähetettiin pois, orjat pantiin muihin orjantöihin. Herrat suomalaiset astuivat yksinään pyhään puhdistustemppeliinsä. Se oli nyt meidän, meidän saunahenkemme vallitsi sitä. - - Kotiryssämme tarjosi meille teetä, teki sen taiten ja ilmeisesti mielihyvin. Ryssäkin sai teetä, sai myös vedelläkseen loppuhaikuiset savukkeenpätkistämme. Herrojen suomalaisten kannatti olla sen verran jalomielisiä voittamalleen ja palvelijakseen taivuttamalle viholliselle. Saunan parannusvoima oli niinkin suuri, että se hetkeksi vaimensi vuosisatojen tuottaman myrtymyksen ikivihollista kohtaan.’”

(Jenni Kirves: ”Pyhä ja kirottu sota. Suur-Suomi -aatteen uho ja tuho aikalaisten kokemana.” Teoksessa Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus, toimittaneet Sari Näre ja Jenni Kirves, 336–337. Johnny Kiniga, 2014. Pälsi-sitaatti on peräisin Sakari Pälsin kirjasta Voittajien jalanjäljissä: sodanaikaisen Aunuksen oloja ja elämää. O.y. Suomen kirja, 1942)