Alpo Jaakola ja Ilkka-Juhani Takalo-Eskola:
Meri kiipeilee (1965)
"1960-luvun kollaasiromaaneista tai sellaisiksi väitetyistä Meri kiipeilee on vähiten tunnettu ja todennäköisesti paras. Jaakolan piirrokset toimivat pinnanalaisessa outoudessaan, ironiassaan ja leikkisyydessään samankaltaisissa vaihtuvissa ja heterogeenisissä rekistereissä kuin Takalo-Eskolan kieli, mikä takaa sen, että kuvan ja sanan välillä vallitsee sellainen kauhun tasapaino, ettei kumpikaan peruselementti pääse liiaksi dominoimaan."
Erkki Wessman:
Odotus (1965)
"Odotus on syyttä unohdettu romaani, koska sen yhdistelmä nopearytmistä kerrontaa (vajaa 200-sivuinen romaani on jaettu 79 numeroituun lukuun) ja toiston varaan kekseliäästi nojautuvaa skenaarioiden rakentelua on suomalaisessa kirjallisuudessa hyvin harvinainen. Lisäksi Odotus toteuttaa omat fiktiiviset premissinsä paremmin ja johdonmukaisemmin kuin monet 1960-luvun juhlituista ja kokeellisiksi väitetyistä romaaneista."
Iikka Vuotila:
Kuin lähtö. Kertautuvaa tekstiä (1966)
"Kuin lähtö on ainoa 1960-luvun suomenkielinen romaani, jota on vähänkään luontevaa verrata ranskalaiseen uuteen romaaniin, sillä siinä kertautuvuus kerrostaa, riitauttaa ja lopulta hajottaa yksiselitteisen ajan ja paikan. Päähenkilö ei ole selvillä omasta osuudestaan kertomissaan tilanteissa ja tapahtumissa ja arvailee niitä erityisesti kursiivilla painetuissa osuuksissa, jotka ovat vain pieni osa usean sivun mittaisia virkkeitä, jotka (...)"
Maria Vaara:
Likaiset legendat (1974)
"Likaiset legendat on myöhäismodernistinen romaani, jonka lukija ei voi tukeutua tavallisiin oletuksiin henkilöhahmoista ja fiktiivisestä maailmasta vaan hänen on lukemisen kuluessa yritettävä oppia millaisista pysyvistä ja vaihtuvista aineksista ja kokemuksista kertojan identiteetti ja persoonallisuus koostuvat, kuinka monessa hahmossa ja hahmoyhdistelmässä hän romaanissa esiintyy ja kuinka monella tavalla häneen viitataan tai mihin puoleen hän kulloinkin itsessään viittaa."
