Hans Selon (1945–2003) toinen romaani Pilvihipiäinen ilmestyi vuonna 1985 ja sen oli tarkoitus olla romaanitrilogian ensimmäinen osa. Jatko-osia ei kuitenkaan ilmestynyt Selon elinaikana ja oli pitkään epäselvää, missä hänen kirjallinen jäämistönsä oli tai oliko sitä enää olemassa. Olin itse monenlaisten etsintöjen ja kyselyiden jälkeen päätynyt pessimistiselle kannalle: ”Selon julkaisemattomien käsikirjoitusten kohtalo on edelleen tuntematon, mutta aihetta suureen optimismiin ei ole.” (Raukoilla rajoilla, 515)
Keväällä 2020 vastailin Lumooja-lehden päätoimittajan Emmi Ketosen kysymyksiin Selosta ja hänen tuotannostaan. Hämmästyksekseni Ketosen onnistui tavoittaa ihmiset, Selon tytär, sisar ja ex-vaimo, joiden hallussa Selon kirjallista jäämistöä mahdollisesti oli. Tämä ja muuta asiaan liittyvää on luettavissa Ketosen Lumoojaan kirjoittamasta artikkelista ”'Julkaisemattomat ja 'kadonneet' teokset – tapaus Hans Selo”' (julkaistu lehden verkkosivuilla 9.10.2020). Ketonen välitti yhteydenottopyyntöni Selon omaisille ja siitä seuranneiden keskustelujen seurauksena kotiovelleni saapui joulukuussa 2020 Hans Selon tyttäreltä lähetys, joka sisälsi suurimman osan Selon kirjallisesta jäämistöstä. Tätä ennen olin jo saanut Selon sisarelta kolme kansiollista Selon kirjoituksia ja niitä löytyi häneltä myöhemmin vielä saman verran lisää.
Halussani ollut materiaali oli kirjoitettu joko kirjoituskoneella tai käsin, melkoinen osa siitä Pilvihipiäisen julkaisemisen jälkeen ja tarkoitettu romaanin kahdeksi jatko-osaksi. Kun olin vuoden 2021 kuluessa skannannut kotilaitteilla koko materiaalin, skannattujen ”sivujen” tai oikeammin sanottuna tekstipintojen lukumäärä oli 8719 (lukuun sisältyvät myös ei-fiktiiviset ja kontekstualisoivat tekstit). Institutionaalista yhteistyötä edellyttävä jatkosuunnitelmakin oli selkiytynyt ja yhteistyökumppani löytynyt. Skannauksen jälkeen seuraisi tekstintunnistus ja aineiston muuttaminen tekstitiedostoiksi, sitten aineiston etälukeminen rakenteen ja variaatioiden hahmottamiseksi, lähiluku huolellisesti valittujen tutkijoiden ja kirjailijoiden pienryhmäyhteistyönä ja käyttöliittymän suunnittelu yhteistyön tulosten perusteella, ja lopuksi koko aineiston open access -julkaisu sekä mahdolliset erillisjulkaisut.
(Kolmen kehän sirkus, s. 90–91)
