Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi proosahistoriani julkaisemisesta. Sen kunniaksi "totuuskomissio ylpeänä esittää" parikymmentä sitaattia emeritusprofessori H. K. Riikosen laajasta, oivaltavasta ja ennakkoluulottomasta Raukoilla rajoilla -arviosta, joka julkaistiin kesällä Avain-lehden numerossa 2/2017.
1. ”Markku Eskelisen teoksen Raukoilla rajoilla voi nähdä vastineena Olavi Paavolaisen Suursiivoukselle. Siinä missä Paavolainen osoitti oman aikansa suomalaisen kirjallisuuden rajoittuneisuuden, näköalattomuuden ja tyylittömyyden, Eskelinen tekee saman suomenkieliselle proosalle – hänen aineistonsa vain on huomattavasti laajempi ja kattaa ajallisesti koko Suomen kirjallisuushistorian.”
2. ”Jos kohta Eskelinen houkuttelee lukemaan joitakin hänen arvostamiaan teoksia, mieli tekee kieltämättä lukea myös hänen inhoamiaan teoksia ja tarkistaa, ovatko ne todella niin huonoja. Eskelinen on pannut merkille myös sen, miten eräät onnistuneen kokeellisen linjan romaanin kirjoittaneet ovat ilmeisesti nuivan vastaanoton pelästyttäminä siirtyneet perinteellisemmille linjoille. Näitä ovat Tohtori Finckelmannin kirjoittaja Jorma Korpela ja Kuin lähdön kirjoittaja Iikka Vuotila.”
3. "Teoksensa Kiitokset-osastossa Eskelinen mainitsee varhaisesta suunnitelmastaan kirjoittaa 'vähänkään kokeellisen suomalaisen proosakirjallisuuden epäjatkuva historia'. Tämän suunnitelman jäljet ovat selvästi nähtävissä nyt valmistuneessa teoksessa. Tekijä seuraa ennen kaikkea suomalaiseen proosaan jotakin uutta ja etenkin kokeellista tuoneita teoksia, jotka ovat monesti saaneet kritiikkiä ja ymmärtämättömyyttä osakseen tai jääneet suorastaan marginaaliin; samalla hän suhteuttaa niitä myös tavalla tai toisella perinteellisempään kirjallisuuteen. "
4. "Siinä missä Paavolainen joutui siivoamaan pois suuren määrän kirjallisuutta, Eskelinen suorittaa myös kirjallisuuden kamarin uudelleen kalustamista - käyttääkseni kuvakieltä, jota hän hyvin voisi ivailla. Aleksis Kiven, Joel Lehtosen ja Volter Kilven ohella Eskelisen arvostamaan linjaan kuuluvat esimerkiksi Teuvo Pakkalan Pieni elämäntarina, L.Onervan Mirdja, Irmari Rantamalan Harhama, Korpelan Tohtori Finckelmann, Markku Lahtelan Sirkus, Paavo Haavikon Barr-niminen mies, Kari Aronpuron Aperitiff - avoin kaupunki, Hans Selon Diiva ja Pilvihipiäinen sekä Mariaana Jäntin Amorfiaana. Mukana on myös esimerkiksi Sinikka Kallio-Visapään Kolme vuorokautta. Lisäksi Eskelinen on nostanut esille useita työläiskirjailijoiden tekstejä."
5. "Vaikka kokeelliset teokset ovat Eskelisen arvostusten keskiössä, myös eräät kerronnaltaan suhteellisen perinteelliset kirjailijat ovat voineet saada positiivisen arvion nimenomaan yhteiskunnallisten avaustensa takia."
3. "Teoksensa Kiitokset-osastossa Eskelinen mainitsee varhaisesta suunnitelmastaan kirjoittaa 'vähänkään kokeellisen suomalaisen proosakirjallisuuden epäjatkuva historia'. Tämän suunnitelman jäljet ovat selvästi nähtävissä nyt valmistuneessa teoksessa. Tekijä seuraa ennen kaikkea suomalaiseen proosaan jotakin uutta ja etenkin kokeellista tuoneita teoksia, jotka ovat monesti saaneet kritiikkiä ja ymmärtämättömyyttä osakseen tai jääneet suorastaan marginaaliin; samalla hän suhteuttaa niitä myös tavalla tai toisella perinteellisempään kirjallisuuteen. "
4. "Siinä missä Paavolainen joutui siivoamaan pois suuren määrän kirjallisuutta, Eskelinen suorittaa myös kirjallisuuden kamarin uudelleen kalustamista - käyttääkseni kuvakieltä, jota hän hyvin voisi ivailla. Aleksis Kiven, Joel Lehtosen ja Volter Kilven ohella Eskelisen arvostamaan linjaan kuuluvat esimerkiksi Teuvo Pakkalan Pieni elämäntarina, L.Onervan Mirdja, Irmari Rantamalan Harhama, Korpelan Tohtori Finckelmann, Markku Lahtelan Sirkus, Paavo Haavikon Barr-niminen mies, Kari Aronpuron Aperitiff - avoin kaupunki, Hans Selon Diiva ja Pilvihipiäinen sekä Mariaana Jäntin Amorfiaana. Mukana on myös esimerkiksi Sinikka Kallio-Visapään Kolme vuorokautta. Lisäksi Eskelinen on nostanut esille useita työläiskirjailijoiden tekstejä."
5. "Vaikka kokeelliset teokset ovat Eskelisen arvostusten keskiössä, myös eräät kerronnaltaan suhteellisen perinteelliset kirjailijat ovat voineet saada positiivisen arvion nimenomaan yhteiskunnallisten avaustensa takia."
6. ”Raukoilla rajoilla houkutteleekin lukemaan uudestaan monia teoksia samoin kuin lukemaan unohdettuja. Etenkin käsittelemistään unohdetuista teoksista Eskelinen on esittänyt sattuvia sitaatteja.”
7. "Yhtä kiinnostavaa kuin se, keitä prosaisteja on mukana, on se, ketkä on jätetty pois. Eskelisen proosakirjallisuuden historiaan ei ole joitakin mainintoja lukuun ottamatta päässyt pitkälti toistasataa teosta kirjoittanut Hannu Mäkelä, jonka tuotteliaisuus on palkittu akateemikon arvonimellä."
7. "Yhtä kiinnostavaa kuin se, keitä prosaisteja on mukana, on se, ketkä on jätetty pois. Eskelisen proosakirjallisuuden historiaan ei ole joitakin mainintoja lukuun ottamatta päässyt pitkälti toistasataa teosta kirjoittanut Hannu Mäkelä, jonka tuotteliaisuus on palkittu akateemikon arvonimellä."
8. ”Raukoilla rajoilla sisältää useita onnistuneita kokonaisarvioita sekä yksittäisistä teoksista että yksittäisistä kirjailijoista. Seitsemästä veljeksestä Eskelinen pystyy muutamalla sivulla sanomaan olennaisempia asioita kuin moni Kivestä kirjoitettu laajempi esitys.”
9. "Pentti Saarikosken proosa puolestaan saa ansaitsemansa vähättelevän arvion - vaikka siihen joitain huomionarvoisia jaksoja sisältyykin."
9. "Pentti Saarikosken proosa puolestaan saa ansaitsemansa vähättelevän arvion - vaikka siihen joitain huomionarvoisia jaksoja sisältyykin."
10. ”Yksittäisten kirjailijoiden tuotannon kokonaisarvioista mielenkiintoisimpia on Olavi Paavolaisen tarkastelu. Voi vaikuttaa erikoiselta, että häntä käsitellään 25 sivun verran eli enemmän kuin ketään muuta kirjailijaa, mutta käydessään hänen teoksensa yksi kerrallaan läpi Eskelinen asettaa ne monessa suhteessa oikeaan arvoonsa.”
11. ”Eskelisen kirjan rajauksiin kuuluu keskittyminen suomenkieliseen proosaan. Kaunokirjallisuuden ohella myös asiaproosa kuuluu käsiteltävään aineistoon. Käytännössä asiaproosaa on voitu käsitellä vähemmän, mutta Eskelisellä on kuitenkin olennaista sanottavaa varsinkin esseistiikasta, sanomalehtikirjallisuudesta ja historiallisesta kirjallisuudesta.”
12. ”Yhden keskeisen linjan teoksessa muodostaa eräiden tyylisuuntien, ennen kaikkea realismin sekä modernismin ja postmodernismin tarkastelu. Suhteuttaessaan niitä ulkomaiseen kehitykseen Eskelinen osoittaa sen rajoittuneisuuden, mikä noihin suuntauksiin nimetyillä romaaneilla Suomessa oli – hän puhu bonsai- ja ikeamodernismista. Toisaalta hän osoittaa myös tutkijoiden rajoittuneisuuden ja puutteet kyseisten suuntausten analysoinnissa.”
13. ”Muuten Eskelinen soveltaa erilaisia lähestymistapoja. Hän vaihtelee näkökulmaansa teosten retorisista ja tyylillisistä aspekteista temaattisiin ja poliittisiin. Samalla hän ottaa kantaa niihin käsityksiin, joita tähänastinen kirjallisuushistorian kirjoitus on esittänyt. Kun suomalaista kirjallisuutta ei historian muodossa ole juuri tarkasteltu nimenomaan proosan kannalta ja kun Raukoilla rajoilla on myös suoranainen kiistakirjoitus, tätä eklektisyyttä voi pitää ymmärrettävänä ja suotavanakin vaikka sitä muuten voisi pitää puutteena.”
14. ”Eskelisen teoksen yksi ansio on siinä, että huomiota on kiinnitetty eräisiin kirjallisuutta koskeviin tai sivuaviin instituutioihin. Eskelinen vie pohjan suomalaisten paljon ylistetyltä luku- ja kirjoitustaidolta korostamalla, miten vähäistä ja rajoittunutta se itse asiassa varsinkin kirjoitustaidon osalta oli. Näkemykselle löytynee tukea uudemmasta tutkimuksesta. Aiheellisesti on huomioitu myös Arvosteleva kirjaluettelo, jonka lyhyiden arvioiden perusteella Suomen kirjastot vuosikymmenien ajan tekivät hankintaratkaisujaan.”
15. ”Raukoilla rajoilla on sattuva memento, muistutus tähänastisen kirjallisuushistorian kirjoituksen ja kirjallisuuden alan toimijoiden unohduksista ja laiminlyönneistä. Näitä laiminlyöntejä on esimerkiksi se, että suuri määrä Algot Untolan tekstejä on edelleen julkaisematta tai että Hans Selon monien tekstien on annettu kadota teille tietymättömille.
Paitsi että Eskelisen teos on memento, se on myös monessa suhteessa anateema, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Kai Laitinen sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja Terry Eagleton.
Eskelisen kritiikki ei kohdistu vain kirjallisuudentutkijoihin. Arvostelun kohteena ovat etenkin Kaarle Krohnin ja Jalmari Jaakkolan kaltaiset tiedemiehet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura saa moitteet liiallisesta ja yksipuolisesta keskittymisestä kansanrunouteen."
16. "Kritiikkiä esittäessään Eskelinen ei tyydy vain asia-argumentteihin vaan alleviivaa sanottavaansa erilaisia retorisia keinoja käyttäen.”
17. ”Eräissä kohdin Eskelisen olisi toivonut esittävän väitteilleen laajempia perusteluja. Kun hän esimerkiksi katsoo Suomen joutumisen Venäjän yhteyteen merkinneen onnettomuutta, hän arvelee että Suomi ja sen kulttuuri olisivat kehittyneet positiivisemmin Ruotsin yhteydessä. Suuriruhtinaskunnan ajalla vallitsi Eskelisen mukaan 'tolkuton takaperoisuus' (s.124) Ruotsiin nähden. Näkemys on kiinnostavalla tavalla täysin vastakkainen esimerkiksi Matti Klingen näkemyksille: Klingehän on teoksessaan Keisarin Suomi (1997) ja muissa yhteyksissä korostanut sitä, mitä kaikkea kehitystä Suomi koki Venäjän vallan aikana ja mitä positiivista Suomi sai Venäjän taholta. Ero kahden näkemyksen välillä selittyy ainakin osin sillä, että Eskelinen on tarkastellut laajempien kansankerrosten elämää Klingen keskittyessä paljolti eliittiin.”
18. ”Suomalaisia kirjallisuudentutkijoita Eskelinen sijoittaa jonkin verran oman aikansa kontekstiin, mutta lähinnä vain sen osoittamiseksi, mitä kulloisenakin aikana olisi ollut mahdollista tai mitä olisi pitänyt tietää.”
19. ”Teoksensa viimeisessä luvussa Eskelinen esittää havaintoja suomalaisten teosten viennistä ulkomaille, käännettävyydestä ja taiteilijoiden kansalaispalkasta. Tämä kiinnostava luku olisi mielellään saanut olla pitempikin.”
20. ”Raukoilla rajoilla on merkittävä nimenomaan siltä kannalta, että se panee monilta osin arvioimaan uudelleen sitä kuvaa, mitä suomalaisista prosaisteista on tähän mennessä sanottu. Teos olisi kaivannut jonkin verran tiivistämistä, sillä monet asiat toistuvat pariin kertaan. Sen marginaalit voidaan täyttää huuto-, kysymys-, oikein- ja väärin -merkein. Siksi se on tärkeä. Siltalan kustantamo ansaitsee kiitoksen siitä, että se on julkaissut niinkin erilaisten kirjoittajien kuin Matti Klingen ja Markku Eskelisen tekstejä.”
(H. K. Riikonen: ”Suursiivousta suomalaisen proosan kamarissa”. Avain 2/2017, 82–87)
