tag:blogger.com,1999:blog-5530100006611445212024-03-13T22:47:28.854+02:00Raukoilla rajoillaMarkku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comBlogger160125tag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-87530676103250548852023-03-01T07:30:00.003+02:002023-03-01T07:30:00.181+02:00Kuudes viesti: Markku Eskelinen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytöselle 9.2.2023 10.32<p> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p>Vastaan vastauksiisi saman tien. Vastaukseni ovat lihavoidulla
mustalla punaisten vastaustesi alla.</p>
<p><br />
</p>
<p><b>Lähettäjä: </b><a href="mailto:puheenjohtaja@kirjailijaliitto.fi">Ville
Hytönen</a><br /><b>Lähetetty: </b>torstai 9. helmikuuta 2023
9.22<br /><b>Vastaanottaja: </b><a href="mailto:markku.eskelinen@kolumbus.fi">Markku</a><br /><b>Aihe:
</b>VS: Jäsenhakemuksesi</p>
<p><br />Pahoittelen viivästynyttä vastausta. Olen ollut vähän
kiireinen edunvalvonnan takia. Lyhyet <span style="color: red;">vastaukset</span>
alla:</p>
<p><br /><b>Lähettäjä:</b> Markku </p><p><b>Lähetetty:</b> tiistai 7. helmikuuta 2023 7.35<br /><b>Vastaanottaja:</b>
Ville Hytönen <puheenjohtaja@kirjailijaliitto.fi><br /><b>Aihe:</b>
VS: Jäsenhakemuksesi</p>
<p><br />Terve Ville,</p>
<p><br /></p><div style="text-align: justify;">vastauksesi ei vastaa kysymyksiini vaan väistelee niitä ja
onnistuu vain lisäämään Kirjailijaliitosta saamieni viestien
ristiriitaisuksia.</div><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Tieto siitä, että standardivastauksia
on kahta lajia, ei poista ristiriitaa saamani standardivastauksen ja
sinulta vasta Onnisen jutun jälkeen saamani teosteni laatua ja
hakemuksen täydentämismahdollisuutta koskevan viestin välillä eli
vielä kerran rautalangasta väännettynä tätä: ”Viestissäsi
kerrot kuitenkin, että jäsenhakemukseni hylkäämisen syy ei ollut
laadullinen vaan toisen hakemusteoksen arviointi ”kaunokirjallisuuden
ulkopuolelle” eli oletettavasti <i>Kolmen kehän sirkuksen</i>
arviointi tietokirjaksi. Jos näin todella on, niin miksi sitä ei
todettu vastauksessa jäsenhakemukseeni?”
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="color: red;">Koska toiminnan
tehokkuuden kannalta on järkevää, että sekä hyväksytyt että
ei-hyväksytyt saavat standardivastauksen. Tässäkään emme anna
erikoispalveluja naamaperustein.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><b>Vastaus: En ole pyytänyt
erikoispalvelua; itsehän täydensit, tosin ristiriitaisesti, liiton
lähettämän hylkäyskirjeen tietoja. Pidän edelleen ihmeellisenä,
että jäsenyyden hakijalle ei voi kertoa sitä, että hylkäämisen
syy onkin yhden tai useamman teoksen luokitteleminen
ei-kaunokirjalliseksi – myös siksi etten usko olevani ainoa
hakija, joka ei voi standardivastauksesta mitenkään päätellä
että hylkäämisen syy onkin jonkin hakemuksen mukana lähetetyn
teoksen luokittelu ei-kaunokirjalliseksi. </b>
</p>
<p></p><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sivumennen sanoen, uhkailun ja maalittamisen vaaran välttäminen
on kehno argumentti, koska sehän kohdistuu koko ajan
jäsenyyspäätökset tekevän johtokunnan jäseniin, joiden
henkilöllisyys on julkista tietoa. Minulle liiton johtokunnan
vastuunpakoilu anonyymin jäsentyöryhmän mielipiteisiin vetoamalla
kertoo siitä, ettei johtokunta kykene seisomaan päätöstensä
takana.</div><p></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: red;">Tiedän että kaltaisesi 1980- ja 1990-luvun
kovanaama pitää voimakkaasta henkilöön käymisestä. Yleinen
näkemys on kuitenkin nykyään erilainen ja minusta kaiken
toksisuuden väheneminen on ihan asiallista, kun ollaan asiallisissa
asioissa asioimassa. </span>
</p>
<p style="text-align: justify;"><b>Vastaus: Ymmärsit ilmeisesti, tai toivottavasti,
”edunvalvontakiireissäsi” väärin sen mitä kirjoitin. Ymmärrän
tarpeen tietyissä tilanteissa suojautua maalittamiselta ja
uhkailulta. Tarkoitin sitä, että jäsentyöryhmän kokoonpanon ja
toiminnan salailu suojaa toki jäsentyöryhmän jäseniä, mutta ei
johtokunnan jäseniä, joiden uskotaan olevan vastuussa
jäsenyyspäätöksistä. Ja vertailun vuoksi: Taiken
kirjallisuuslautakunta, jonka tekemät päätökset vaikuttavat
kirjailijoiden toimintaan paljon enemmän kuin Kirjailijaliiton
päätökset, ei pakoile vastuutaan salaisten työryhmien selän
taaks. </b>
</p>
<p style="text-align: justify;"><b>Toksisuusvihjailut toimintani kohdalla osoittavat sitä, että
käsityksesi minusta on jäänyt viime vuosituhannelle. Suosittelen
tutustumaan vaikkapa moniin 2010-luvun yhteistyöhankkeisiini
ikäistesi suomalaisten huippukirjailijoiden kanssa tai 2000-luvun
ylirajaisiin akateemisiin projekteihini (MKS; Post-Oulipo; Game
Studies – the international journal of computer game studies;
Cybertext Yearbooks) niitä kun ei voi perustaa eikä niissä toimia
toksisella mielenlaadulla. Tiedän miten korkeatasoinen tieteellinen
vertaisarviointi toimii, mutta taiteellinen vertaisarviointi on
tietysti aivan eri asia. .</b></p>
<p></p><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">On itsestään selvää, että liitto tekee jäsenyyspäätökset
itsenäisesti. Yritin ilmeisen turhaan kiinnittää huomiotasi
siihen, ettei liiton jäsentyöryhmän ja johtokunnan kanta
ei-kaunokirjallisesta teoksesta ole uskottava, koska se poikkeaa niin
monen muun vakiintuneen ja asiantuntevan kirjallisuustoimijan
näkemyksestä, ja koska se ei ole uskottava, se herättää ja on jo
herättänyt monenlaisia spekulaatioita jäsenhakemukseni hylkäämisen
syistä. Tutkijoiden ja muiden toimijoiden tulkinta ”kavereikseni”
on surkuhupaisa defenssi.</div><p></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: red;">Kuten sanoin, kirjailijaliitto päättää
näistä asioista itsenäisesti. Moni hakija on sitä mieltä, että
hylkäyspäätös ei ole uskottava ja siihen löytyy aina perusteita.</span></p>
<p style="text-align: justify;"><b>Vastaus: huomaan, että et ole halukas perustelemaan, miksi
toinen hakemukseeni liittämä teos on jäsentoimikunnan ja
johtokunnan mielestä ei-kaunokirjallinen. Ovatko tämän tulkinnan
perustelutkin salaista tietoa? Uskoakseni eroan tavallisesta
hakijasta kahdella tavalla: 1) olen saanut ihan Kirjailijaliiton
puheenjohtajalta tietää jäsenhakemukseni hylkäämisen
ei-laadullisen syyn, jota 2) en kirjallisuusteoriasta väitelleenä
ja kansainvälisesti tunnettuna tutkijana voi pitää kuin
kirjallisuusteoreettisesti ja -historiallisesti asiantuntemattomana. </b>
</p>
<p></p><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vastausten välttelyssäsi on myös koomiset ulottuvuutensa kuten
kokemuksiini kohdistuva psykologinen spekulaatio. Sanoinhan jo Suomen
Kuvalehden haastattelussa, että olen aikoja sitten lakannut olemasta
persona non grata kirjailijoille, kustantajille,
kirjallisuudentutkijoille, kirjallisuushistorioitsijoille ja
apurahoittajille.</div><p></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: red;">Se on hyvä. Siksi tämä hylkäys ei siis
jää sinua kaivelemaan ja suunnistat positiivisin mielin uusia
tuulia kohti.</span></p>
<p style="text-align: justify;"><b>Vastaus: Kirjailijaliiton jäsenyys ei ole minulle mikään
elämän ja kuoleman kysymys enkä ole sitä pitkän urani aikana
juuri kaivannut. Sen sijaan se on minulle yhdenvertaisuus- ja
tasa-arvoisuuskysymys ja tässä mielessä Kirjailijaliiton päätös
oli yllättävä, sanoisinko jopa toksinen, rimanalitus. Olen toki
nähnyt sellaisia ennenkin, joten no worries, jatkan toimintaani
uusien tuulien parissa. </b>
</p>
<p style="margin-bottom: 0.42cm; text-align: justify;"><span style="color: red;">Kaikkea hyvää,
</span>
</p>
<p></p><div style="text-align: justify;"><b>Kaikkea hyvää edunvalvontapyrkimyksillesi!</b></div><span style="color: red;"><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ville</div></span><p></p>
<p style="text-align: justify;"><b>Markku</b></p>
<p></p><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>
<p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-30135506058951713742023-03-01T07:00:00.002+02:002023-03-01T07:00:00.179+02:00Viides viesti: Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen Markku Eskeliselle 9.2.2023 9.22<p> </p>
<p>Pahoittelen viivästynyttä vastausta. Olen ollut vähän
kiireinen edunvalvonnan takia. Lyhyet <span style="color: red;">vastaukset</span>
alla:</p>
<p><br /><b>Lähettäjä:</b> Markku </p><p><b>Lähetetty:</b> tiistai 7. helmikuuta 2023 7.35<br /><b>Vastaanottaja:</b>
Ville Hytönen <puheenjohtaja@kirjailijaliitto.fi><br /><b>Aihe:</b>
VS: Jäsenhakemuksesi</p>
<p style="text-align: justify;">Terve Ville,
</p>
<p style="text-align: justify;">vastauksesi ei vastaa kysymyksiini vaan väistelee niitä ja
onnistuu vain lisäämään Kirjailijaliitosta saamieni viestien
ristiriitaisuksia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Tieto siitä, että standardivastauksia
on kahta lajia, ei poista ristiriitaa saamani standardivastauksen ja
sinulta vasta Onnisen jutun jälkeen saamani teosteni laatua ja
hakemuksen täydentämismahdollisuutta koskevan viestin välillä eli
vielä kerran rautalangasta väännettynä tätä: ”Viestissäsi
kerrot kuitenkin, että jäsenhakemukseni hylkäämisen syy ei ollut
laadullinen vaan toisen hakemusteoksen arviointi ”kaunokirjallisuuden
ulkopuolelle” eli oletettavasti <i>Kolmen kehän sirkuksen</i>
arviointi tietokirjaksi. Jos näin todella on, niin miksi sitä ei
todettu vastauksessa jäsenhakemukseeni?”
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="color: red;">Koska toiminnan
tehokkuuden kannalta on järkevää, että sekä hyväksytyt että
ei-hyväksytyt saavat standardivastauksen. Tässäkään emme anna
erikoispalveluja naamaperustein.</span></p>
<p></p><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sivumennen sanoen, uhkailun ja maalittamisen vaaran välttäminen
on kehno argumentti, koska sehän kohdistuu koko ajan
jäsenyyspäätökset tekevän johtokunnan jäseniin, joiden
henkilöllisyys on julkista tietoa. Minulle liiton johtokunnan
vastuunpakoilu anonyymin jäsentyöryhmän mielipiteisiin vetoamalla
kertoo siitä, ettei johtokunta kykene seisomaan päätöstensä
takana.</div><p></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: red;">Tiedän että kaltaisesi 1980- ja 1990-luvun
kovanaama pitää voimakkaasta henkilöön käymisestä. Yleinen
näkemys on kuitenkin nykyään erilainen ja minusta kaiken
toksisuuden väheneminen on ihan asiallista, kun ollaan asiallisissa
asioissa asioimassa. </span>
</p>
<p></p><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">On itsestään selvää, että liitto tekee jäsenyyspäätökset
itsenäisesti. Yritin ilmeisen turhaan kiinnittää huomiotasi
siihen, ettei liiton jäsentyöryhmän ja johtokunnan kanta
ei-kaunokirjallisesta teoksesta ole uskottava, koska se poikkeaa niin
monen muun vakiintuneen ja asiantuntevan kirjallisuustoimijan
näkemyksestä, ja koska se ei ole uskottava, se herättää ja on jo
herättänyt monenlaisia spekulaatioita jäsenhakemukseni hylkäämisen
syistä. Tutkijoiden ja muiden toimijoiden tulkinta ”kavereikseni”
on surkuhupaisa defenssi.</div><p></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: red;">Kuten sanoin, kirjailijaliitto päättää
näistä asioista itsenäisesti. Moni hakija on sitä mieltä, että
hylkäyspäätös ei ole uskottava ja siihen löytyy aina perusteita.</span></p>
<p style="text-align: justify;">Vastausten välttelyssäsi on myös koomiset ulottuvuutensa kuten
kokemuksiini kohdistuva psykologinen spekulaatio. Sanoinhan jo Suomen
Kuvalehden haastattelussa, että olen aikoja sitten lakannut olemasta
persona non grata kirjailijoille, kustantajille,
kirjallisuudentutkijoille, kirjallisuushistorioitsijoille ja
apurahoittajille.
</p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: red;">Se on hyvä. Siksi tämä hylkäys ei siis
jää sinua kaivelemaan ja suunnistat positiivisin mielin uusia
tuulia kohti.</span></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="color: red;">Kaikkea hyvää,</span></p><p style="text-align: justify;"><span style="color: red;">Ville</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br /></p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-59361292264089684082023-03-01T06:30:00.003+02:002023-03-01T06:30:00.173+02:00Neljäs viesti: Markku Eskelinen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytöselle 7.2.2023 7.34<p>Terve Ville,</p>
<p style="text-align: justify;">vastauksesi ei vastaa kysymyksiini vaan väistelee niitä ja
onnistuu vain lisäämään Kirjailijaliitosta saamieni viestien
ristiriitaisuksia.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Tieto siitä, että standardivastauksia
on kahta lajia, ei poista ristiriitaa saamani standardivastauksen ja
sinulta vasta Onnisen jutun jälkeen saamani teosteni laatua ja
hakemuksen täydentämismahdollisuutta koskevan viestin välillä eli
vielä kerran rautalangasta väännettynä tätä: ”Viestissäsi
kerrot kuitenkin, että jäsenhakemukseni hylkäämisen syy ei ollut
laadullinen vaan toisen hakemusteoksen arviointi ”kaunokirjallisuuden
ulkopuolelle” eli oletettavasti <i>Kolmen kehän sirkuksen</i>
arviointi tietokirjaksi. Jos näin todella on, niin miksi sitä ei
todettu vastauksessa jäsenhakemukseeni?”
</p>
<p style="text-align: justify;">Sivumennen sanoen, uhkailun ja maalittamisen vaaran välttäminen
on kehno argumentti, koska sehän kohdistuu koko ajan
jäsenyyspäätökset tekevän johtokunnan jäseniin, joiden
henkilöllisyys on julkista tietoa. Minulle liiton johtokunnan
vastuunpakoilu anonyymin jäsentyöryhmän mielipiteisiin vetoamalla
kertoo siitä, ettei johtokunta kykene seisomaan päätöstensä
takana.</p>
<p style="text-align: justify;">On itsestään selvää, että liitto tekee jäsenyyspäätökset
itsenäisesti. Yritin ilmeisen turhaan kiinnittää huomiotasi
siihen, ettei liiton jäsentyöryhmän ja johtokunnan kanta
ei-kaunokirjallisesta teoksesta ole uskottava, koska se poikkeaa niin
monen muun vakiintuneen ja asiantuntevan kirjallisuustoimijan
näkemyksestä, ja koska se ei ole uskottava, se herättää ja on jo
herättänyt monenlaisia spekulaatioita jäsenhakemukseni hylkäämisen
syistä. Tutkijoiden ja muiden toimijoiden tulkinta ”kavereikseni”
on surkuhupaisa defenssi.
</p>
<p style="text-align: justify;">Vastausten välttelyssäsi on myös koomiset ulottuvuutensa kuten
kokemuksiini kohdistuva psykologinen spekulaatio. Sanoinhan jo Suomen
Kuvalehden haastattelussa, että olen aikoja sitten lakannut olemasta
persona non grata kirjailijoille, kustantajille,
kirjallisuudentutkijoille, kirjallisuushistorioitsijoille ja
apurahoittajille.</p>
<p style="text-align: justify;">Kehotan Sinua lukemaan uudelleen niin Onnisen haastattelun,
vastaukseni viesteihisi kuin jäsentyöryhmän käsittelemät
teokseni ja palaamaan asiaan sitten kun/jos rahkeet riittävät.
</p>
<p style="text-align: justify;">Ystävällisin terveisin</p>
<p style="text-align: justify;">Markku
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-43105289295010640532023-03-01T06:00:00.002+02:002023-03-01T06:00:00.184+02:00Kolmas viesti: Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen Markku Eskeliselle 6.2.2023 22.03<p> </p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Terve, mukavaa että ehdit vastata,</p>
<p style="text-align: justify;">kyllä, tämä on standardivastaus, joka lähtee suurimmalle
osalle hakijoista. Toinen standardivastaus ilmaisee, ettei kannata
jatkossa lähettää mitään. Muita vastauksia ei lähde. Ja kyllä,
kirjailijaliiton puheenjohtaja vastaa liiton aiemmista päätöksistä,
on hän sitten ollut niitä tekemässä tahi ei.
</p>
<p style="text-align: justify;">Jäsentyöryhmä valmistelee esityksen hallitukselle. Kuten
varmasti jo arvasitkin, en voi kertoa jäsentyöryhmän kokoonpanosta
mitään ilmeisen uhkailun ja maalittamisen vaaran takia. En
tietenkään epäile sinun sellaiseen syyllistyvän, mutta koska näin
on käynyt aiemmin jäsenhakemusten kohdalla, olemme päättäneet
olla kertomatta jäsentyöryhmästä enempää kuin sen olemassaolon.
Aiempina vuosina on nähty tappouhkauskin.</p>
<p></p><div style="text-align: justify;">Touko Siltala tai Antti Arnkill eivät luonnollisesti tee
päätöksiä Suomen kirjailijaliitossa, ei liioin kustantamon
markkinointitiimi tai edes kukaan hakevan kirjailijan kaveri. Ei edes
kirjan kritikoinut kriitikko. Jäsentyöryhmän työ määrittelee
liiton kannan joka kerta erikseen siitä, mikä on
kaunokirjallisuutta ja mikä ei.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Minusta on erikoista
ajatella, että sinua jotenkin vainottaisiin tai persoonasi takia
väheksyttäisiin missä tahansa toimielimessä tai instanssista,
kuten vihjailustasi voisi päätellä. Ymmärtääkseni 1980- ja
1990-lukukin ovat jo loppuneet eikä kirjallinen vihanpito ole oikein
enää muodissa. Minun on myös mahdoton uskoa, että liiton missään
toimielimissä olisi ketään, jolle merkitsisit niin intohimoisesti
jotain sellaista, että pätevää arviointia ei voisi tehdä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">En
voi sille mitään, että olet eri mieltä johtokunnan hyväksymästä
jäsentyöryhmän näkemyksestä. Olen myös vakuuttunut, että moni
muukin samalla kertaa hakenut on myös eri mieltä. Niin on jokainen
kerta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Toivon tietysti, että täydennät hakemustasi, mutta
jos et, tapaamme varmasti toisissa merkeissä jatkossa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kaikkea
hyvää,</div><p></p>
<p></p><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ville</div><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-23246058205667199102023-03-01T05:30:00.002+02:002023-03-01T05:30:00.160+02:00Toinen viesti: Markku Eskelinen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytöselle 5.2.2023 20.25<p> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">Tervehdys Ville,</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">pahoittelen vastaukseni viipymistä,
olin lomamatkalla enkä halunnut vaivata päätäni
kirjallisuusasioilla.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">En haluaisi epäillä yhteydenottosi
vilpittömyyttä varsinkin kun tiedän, että minkä tahansa
yhdistyksen tai järjestön puheenjohtajana saattaa joutua
puolustamaan päätöksiä, joita ei välttämättä ole itse
kannattanut. Tästä huolimatta en voi sulkea silmiäni ilmeisiltä
ristiriitaisuuksilta viestisi ja saamani hylkäyskirjeen välillä.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Kuten varmasti tiedät,
jäsenhakemukseni hylättiin tällä sanamuodolla: ”jäämme
odottamaan tuotantonne täydentymistä ja kirjallisen ilmaisunne
kehittymistä.” Tällä viitataan koko tuotantooni eikä vain
kahteen lähettämääni teokseen sekä tuotantoni laadullisiin
(kirjallisen ilmaisuni kehittyminen) ja määrällisiin (tuotannon
täydentyminen) puutteisiin. Viestissäsi kerrot kuitenkin, että
jäsenhakemukseni hylkäämisen syy ei ollut laadullinen vaan toisen
hakemusteoksen arviointi ”kaunokirjallisuuden ulkopuolelle” eli
oletettavasti <i>Kolmen kehän sirkuksen</i> arviointi tietokirjaksi.
Jos näin todella on, niin miksi sitä ei todettu vastauksessa
jäsenhakemukseeni?
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Tämän vuoksi kysyn myös ilmeisen
jatkokysymyksen, joka voi koskea muitakin jäsenyyttä turhaan
hakeneita kirjailijoita kuin minua: lähettääkö Kirjailijaliitto
tai Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja vain yhdenlaisia
hylkäyskirjeitä täysin riippumatta hylkäyksen syistä? Onhan
aivan eri asia tulla koko tuotannoltaan hylätyksi kuin yhden teoksen
kauniisti sanottuna omituisen lajimäärittelyn vuoksi. Nythän kävi
niin, että ilman reaktiotasi Onnisen artikkeliin, en olisi saanut
tietää hakemukseni hylkäämisen todellista tai ”todellista”
syytä. Tästä voinee päätellä, että viestissäsi mainitsemaasi
syytä (ei-kaunokirjallinen teos) ei joko haluttu saattaa tietooni
tai se on pelkkä jälkikäteinen sepite.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Sitten toiseen mieltäni askarruttavaan
asiaan. En löytänyt Kirjailijaliiton säännöistä enkä järjestön
verkkosivuilta mainintaa jäsentyöryhmästä. Kertoisitko kuinka
monta jäsentä siihen kuuluu, miten sen jäsenet valitaan ja kuinka
moni jäsentyöryhmän jäsenistä on myös johtokunnan jäsen?
Tietysti haluaisin tietää myös jäsentyöryhmän jäsenten nimet
varsinkin siksi, että viestistäsi saa sen käsityksen, että he
tekevät tulkintoja, jotka näyttävät sitovan Kirjailijaliiton
johtokuntaa, joka kuitenkin sääntöjen mukaan itsenäisesti päättää
jäsenyydestä. On vaikea uskoa, ettei Kirjailijaliiton johtokunta
voi halutessaan poiketa minkä tahansa avustavan tahon kannasta ja
tehdä itsenäisiä päätöksiä – tai jälkikäteen korjata
huonosti harkittuja ja perusteltuja päätöksiään, jotka ovat
omiaan aiheuttamaan liitolle myötähäpeää ja mainehaittaa.
Tapahtuneesta voinee myös päätellä, että mainitsemiasi ”lukuisia
kirjojeni ystäviä” on johtokunnassa vähemmistö eli enintään
kolme.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><i>Kolmen kehän sirkuksen</i>
tulkitseminen tietokirjaksi eikä kaunokirjalliseksi esseeteokseksi
on niin absurdi ja häkellyttävän vähäisestä esseegenren,
kirjallisuushistorian ja kirjallisuusteorian tuntemuksesta kielivä
väite, että olisi helpompaa uskoa sen olevan vain tarkoitushakuinen
tekosyy jäsenyyteni epäämiselle. Suomen Kuvalehden jutussa
mainittujen tahojen, kirjailijan, kustantajan ja kriitikoiden lisäksi
myös kirjallisuudentutkijat (tähän mennessä mm. kolme dosenttia
ja kaksi professoria) ovat epäröimättä sijoittaneet teokseni
kaunokirjalliseen esseegenreen. Kirjailijaliitolla on toki oikeus
tulkita teoksia omalla tavallaan, mutta ristiriita muiden ja
asiantuntevampien tahojen kanssa on ilmeinen ja kiusallinen vain
Kirjailijaliitolle.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Liiton johtokunnan omaksuma kantahan
tarkoittaa sitä, että minä en ilmeisen ammattitaidottomana
kirjailijana ja kirjallisuudentutkijana tiennyt kirjoittavani
tietokirjaa, käsikirjoituksen tarkasti lukeneet ja kommentoineet
Antti Arnkil ja Touko Siltala eivät lainkaan ymmärtäneet lukevansa
ja kommentoivansa tietokirjaa, Touko Siltala ei tiennyt
kustantaneensa tietokirjan, kriitikot (ml. Tommi Melender) eivät
tienneet kirjoittavansa arvostelua tietokirjasta, jollaisena sitä ei
ole pitänyt yksikään tutkija, jonka kanssa olen kirjastani
vapaamuotoisesti keskustellut. Kun kaikki nämä tahot, joiden
yhteenlaskettu asiantuntemus on huomattavasti suurempi kuin
Kirjailijaliiton ”taiteellisen vertaisarvioinnin”, ovat pitäneet
teostani kaunokirjallisuutena, Kirjailijaliiton maa on litteä
-tyyppinen tulkinta ei ole uskottava ja johtaa väistämättä
kysymyksiin jäsenhakemukseni hylkäämisen todellisista syistä ja
motiiveista.
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Jos noudattaisin kehotustasi tehdä
uusi jäsenhakemus ja lähettää sen mukana toinen romaanini,
hyväksyisin samalla, että Kirjailijaliiton tulkinta olisi edes
jollain tavalla asiantunteva ja perusteltu, mitä se ei ole. Jos
tästäkin huolimatta lähettäisin uuden hakemuksen ja sen mukana
”toisen romaanin”, ottaisin riskin siitä, että
asiantuntemattoman jäsentyöryhmän kanta olisi, ettei romaanini
olekaan romaani.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Vastauksiasi odottaen, ystävällisin
terveisin</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Markku
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br />
</p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-1897563006440437262023-03-01T05:00:00.002+02:002023-03-01T05:00:00.177+02:00Ensimmäinen viesti: Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen Markku Eskeliselle 18.1.2023 16.37<p><br /></p><p><br /></p><p>Tervehdys Markku,</p>
<p><br /><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0.42cm;"></p><div style="text-align: justify;">vastaan Onnisen lehtijutun
esittämiin kärjistyksiin suoraan sinulle puheenjohtajavastuulla.
Puhun varmasti monen johtokuntalaisen suulla, kun harmittelen
jäsenyytesi epäämistä. Kyseessä ei ole laadullinen ongelma, vaan
että toinen hakemusteoksistasi arvioitiin jäsentyöryhmässä
kaunokirjallisuuden ulkopuolelle.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaikka johtokuntaan kuuluu
lukuisia kirjojesi suuria ystäviä, emme käyttää
jäsenhakemuksissa kaksia standardeja. Hakemukseen täytyy liittää
vähintään kaksi jäsentyöryhmän ja johtokunnan
kaunokirjalliseksi, ammattimaiseksi ja suomenkieliseksi arvioimaa
teosta. Kuten apurahoissakin, kirjailijaliitto arvioi jäsenhakemuksia
vertaisarviointina suuren työryhmän voimin. Vaikka kustantamo tai
kriitikko arvioisi teoksen kaunokirjallisuudeksi, työryhmä arvioi
itsenäisesti teosten kirjallisuuden lajin.</div><p></p>
<p style="margin-bottom: 0.42cm;"></p><div style="text-align: justify;">Uskon että hakemuksessa olisi
auttanut, jos olisit liittänyt mukaan toisen romaanisi. Toivonkin
siis, että laitat uuden hakemuksen ja lisäät siihen toisen
selkeästi kaunokirjallisen teoksen mukaan. Tällöin muita teoksia
ei tarvitse enää lähettää.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Keskustelen tällaisista
asioista aina mieluiten suoraan, joten voit hyvin halutessasi myös
vastata tähän tai soittaa, mikäli haluat keskustella asiasta
tarkemmin. Yhteystietoni löytyvät alta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Yst. terv. ja
kunniottavasti,</div><div style="text-align: justify;">Ville</div><p></p>
<p><br /><br />
</p>
<p style="background: rgb(255, 255, 255);"><span style="color: #500050;"><span style="font-family: Garamond, serif;"><span style="font-size: small;">--</span></span></span></p>
<p style="background: rgb(255, 255, 255); margin-bottom: 0.42cm;"><span style="color: #500050;"><span style="font-family: Garamond, serif;"><span style="font-size: small;">Best
regards /<br />Ystävällisin terveisin /<br />Parimate soovidega</span></span></span></p>
<p style="background: rgb(255, 255, 255);"><span style="color: #500050;"><span style="font-family: Garamond, serif;"><span style="font-size: small;">Finnish-Estonian</span></span></span></p>
<p style="background: rgb(255, 255, 255);"><span style="color: #500050;"><span style="font-family: Garamond, serif;"><span style="font-size: small;">author,
journalist,</span></span></span></p>
<p style="background: rgb(255, 255, 255);"><span style="color: #500050;"><span style="font-family: Garamond, serif;"><span style="font-size: small;">the
Chairperson of the Union of Finnish Writers<br /><br />Ville Hytönen</span></span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-76227205258367840962023-03-01T04:30:00.003+02:002023-03-01T09:18:13.620+02:00Kirjailijaliitto: liian vähän, liian myöhään<p><span style="text-align: justify;">Julkaisen tätä seuraavissa kuudessa postauksessa Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytösen kanssa käymäni sähköpostikeskustelun jäsenhakemukseni hylkäämisen syistä. Keskustelu käytiin Hytösen aloitteesta hänen reagoituaan Oskari Onnisen </span><i style="text-align: justify;">Suomen Kuvalehteen </i><span style="text-align: justify;">(3/2023) kirjoittamaan juttuun (Elitisti ja elitismin linnake) Kirjailijaliitosta ja jäsenhakemukseni hylkäämisestä. Juttu on todennäköisesti maksumuurin takana, mutta tästä näkee ainakin alun: </span><a href="https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/pitkan-uran-tehnyt-markku-eskelinen-ei-kelvannut-kirjailijaliittoon-ajattelin-etten-enaa-olisi-persona-non-grata/" style="text-align: justify;">https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/pitkan-uran-tehnyt-markku-eskelinen-ei-kelvannut-kirjailijaliittoon-ajattelin-etten-enaa-olisi-persona-non-grata/</a></p><p style="text-align: justify;">Hytönen kertoo heti ensimmäisen viestinsä alussa kirjoittavansa "puheenjohtajan vastuulla" ja viestit on lähetetty Kirjailijaliiton puheenjohtajan tililtä. Kyse ei siis ole yksityisestä viestinnästä, mikä on yksi syy päätökselleni julkistaa viestinvaihtomme: haluan nähdä ja haluan muidenkin näkevän mitä puheenjohtajan vastuu käytännössä tarkoittaa - enhän voi tietää edes sitä onko Hytösen toiminta oma-aloitteista sooloilua vai onko sillä liiton johtokunnan hyväksyntä. Toisen syyn antavat Hytösen viesteistä paljastuvat Kirjailijaliiton johtokunnan omituiset käytännöt, jotka koskevat muitakin kirjailijoita kuin minua. En paljasta viestien sisällöstä tämän enempää, koska keskustelumme tulee olemaan kokonaisuudessaan nähtävissä jo tämän päivän aikana. Johtopäätökseni säästän myöhemmäksi. </p><p style="text-align: justify;">Päivitys: tässä linkki Suomen Kuvalehden koko juttuun: <a href="https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/pitkan-uran-tehnyt-markku-eskelinen-ei-kelvannut-kirjailijaliittoon-ajattelin-etten-enaa-olisi-persona-non-grata/?shared=1245535-f5a3e09a-4">https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/pitkan-uran-tehnyt-markku-eskelinen-ei-kelvannut-kirjailijaliittoon-ajattelin-etten-enaa-olisi-persona-non-grata/?shared=1245535-f5a3e09a-4</a> </p><p> </p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-66882111529365090132022-05-24T01:00:00.000+03:002022-05-24T16:19:48.146+03:00<h2 style="text-align: left;">Kolmen kehän sirkus 7: Maisteri
Rantaman lyhyen kantaman matalalento, osa 3</h2><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Arvostelunsa viimeisellä
palstalla Rantama yrittää käsitellä muutakin kuin vain yhtä <i>Kolmen kehän
sirkuksen</i> kolmestakymmenestä esseestä, mutta tekee sen perusteettomien
yleistysten ja helposti vääriksi osoitettavien väitteiden avulla. <o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Rantama kirjoittaa: ”Eskelinen
sanoo johdannossa <i>Kolmen kehän sirkusta</i> jäähyväisikseen
kirjallisuusesseistiikalle. Jos tämä pitää paikkansa, jäähyväisissä on ikävä
keräilyerän tunnelma. Kirjassa on otsikkoa myötäilevä kolmiosainen rakenne ja
sitä tukevia hienoja taittoratkaisuja, joista vastaa graafinen suunnittelija <b>Kaarina
Tammisto</b>, mutta näiden rooli tuntuu olevan samalla peittää uusien ja
relevanttien tekstien vähäisyys. Eskelinen on sukeltanut arkistoissaan
velvollisuudentuntoisesti aina vuoteen 1999 saakka kuin täyttääkseen
poikkeuksellisen laajan esseekirjan puitteet.”<o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kommentti. <i>Kolmen kehän
sirkuksen</i> 448 painetulla sivulla on 18 uutta ja 8 aiemmin julkaistua
kirjoitusta sekä yksi aiemmin julkaistusta romaanin osasta esseeksi konvertoitu
teksti. Mainitut kahdeksan aikaisemmin julkaistua tekstiä ovat Ennen ja jälkeen
postmodernismin (1999), Digitaalinen dominantti, bioteksti ja psykosomaattinen
käyttöliittymä (1999), Avantgarden historiaa vasta-alkajille (2008), 50
katkelmaa kokeellisesta kirjallisuudesta (2011), Leevi Lehdon <i>Ulysses </i>(2013),
Myötähäpeää ja vastakaanonia (2014), Vaihtoehtoinen kirjallisuushistoria (2017)
ja Ouliposta post-Oulipoon (2018). Ne vievät 448 sivusta peräti 140 sivua eli
vajaan kolmanneksen. Jos näihin lisää kolme netistä löytyvää liitännäistekstiä
– In the Event of Text (2001), Merkintöjä erään tuntemattoman kirjallisuuden
tuntemattomaan historiaan (2014) ja Kirjallisuuskritiikki ja kirjallisuuden
diversiteetti (2018) – <i>Kolmen kehän sirkuksen</i> ”sivumäärä” onkin noin
500, joista aiemmin julkaistujen tekstien osuus on vajaat 200. Näistä aiemmin
julkaistuista esseistä Rantamalla ei ole mitään asiallista sanottavaa tai
kritikoitavaa. Sen sijaan hän jakaa lukijoilleen tympeän ikävystyneisyyden kokemuksensa: ”Lukukokemus on
kuin vierailu kauan sitten hylätyssä museossa, jossa auringossa leijaileva pöly
juuttuu kurkkuun.” Tämä kvasiargumentti on yhtä typerä kuin perustelematta
jätetty väite uusien ja relevanttien tekstien vähäisyydestä. Kyse näyttää
olevan vain tarkoituksellisesta mitätöinnistä vailla ensimmäistäkään
perustelua. Ja tietysti siitäkin, ettei runo-orientoitunut Rantama tunnu oivaltaneen
esseegenren perusasioista edes sitä, ettei ole millään lailla epätavallista,
että esseekokoelmiin tai -teoksiin sisältyy aiemmin julkaistuja esseitä. <o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Rantaman lukemisen tarkkuudesta
kertoo seuraavakin sitaatti: ”Eskelinen mainitsee useita kesken jääneitä
projektejaan, myös esseekirjoja, joiden synopsikset kuulostavat tähän
toteutuneeseen verrattuna suorastaan nerokkailta.” Mainitsen tosiaan kolme
kesken jäänyttä esseekirjahanketta, mutta Rantaman olisi kannattanut huomata,
että <i>Kolmen kehän sirkuksen</i> esseistä kolme on peräisin noista hankkeista
– painettu teoshan päättyy kahteen esseeseen, jotka oli kirjoitettu Laura
Lindstedtin kanssa tekeillä olleeseen dialogiesseekokoelmaan. <o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Rantaman henkinen laiskuus
huipentuu kuitenkin vasta kun hän mainitsee kansainvälisyyden: ”Kansainvälisen
keskustelun esittely vaatisi kirjoittajalta tasapainoisempaa otetta. Nyt
monista aiheista ei muodostu luotettavaa kuvaa, kun Eskelinen marssii
taistelukentälle pistäytymättä lähtöruudussa.”<o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kommentti A. En pyri esittelemään
kansainvälistä keskustelua vaan osallistun siihen, kuten olen jo parin
vuosikymmenen ajan tehnyt.<o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kommentti B. Jätän lähtöruudut
niille, jotka eivät tiedä tarpeeksi. Teoksessa on myös lähde- ja kirjallisuusluettelo ja olisi ollut toivottavaa, että Rantamakin olisi aloittanut sieltä.<o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kommentti C. Mitä Vesa Rantama
tietää kansainvälisyydestä ja kirjoituksen luotettavuudesta ja epäluotettavuudesta minuun verrattuna? Jos uskoisin Rantaman tunnistavan ironiaa, voisin kysyä do you feel
lucky, punk?<o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kommentti D. Olen luonnehtinut yhtä Rantaman ilmeisesti tarkoittamia ”kansainvälisiä
aiheita” käsittelevää 70-sivuista kokonaisuutta ”epäluotettavien miniesseiden
sarjaksi”. En aio vielä selventää mitä tällä tarkoitan paitsi myöntämällä, että
käytän ja olen ennenkin käyttänyt muunneltuja fiktiivisen proosan keinoja
esseissäni. <o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Saatan olla sitäkin mieltä, että
esseen pitäisi olla muutakin kuin glorifioitujen somemielipiteiden kooste, siis
juuri sellainen tykkään-en tykkää-ei nyt kiinnosta-mutta voin olla
väärässäkin-räkäisy kuin Rantaman Hesarin perinteistä linjaa noudattava
arvostelu on. Pienen, mutta pikantin poikkeaman linjaan tuo Rantaman
lukukokemuksen emotionaalinen ristiriitaisuus. Rantaman mukaan taidan
”intohimoisen kiistakirjoituksen” ja sen vuoksi minua voi ”suositella varauksetta
yliopistoihin kirjallisuusteorian sisäänheittotuotteeksi” vaikka ”inspiraation
lopahtaminen aistii.” Noilla eväillä en aisteihini luottaisi vaikka ne veisivätkin pikku-Tarkaksi Tarkan paikalle. <o:p></o:p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Samankaltainen kaksijakoisuus luonnehtii myös Rantaman arvostelun paperi- ja verkkoversiota. Edellisen ingressissä todetaan, että "Markku Eskelinen tunnetaan provokaattorina, mutta vähemmälle on jäänyt hänen suuri panoksensa kirjallisuuden kehittämiseen." Jälkimmäisen ingressissä sen sijaan väitetään, että "uudet ideat ovat vähissä ja arvostelun kohteet eläkkeellä Eskelisen esseekokoelmassa." Tämä on selkeä valeuutinen: arvostelun kohteet ovat syntyneet 1930-1980-luvuilla, joten valtaosa heistä ei ole eläkkeellä. <i>Kolmen kehän sirkuksessa</i> arvostelun kärki ei kuitenkaan ole henkilöissä vaan monenlaisissa kirjallisuusteoreettisissa ja -historiallisissa konstruktioissa, esimerkiksi oulipolaisen teoretisoinnin sokeissa pisteissä, joiden arviointiin sen enempää Rantamalla kuin Hesarin otsikkonikkareilla ei ole vähäisintäkään kompetenssia. </p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Rantaman arvostelusta ja sen verkkoingressistä paistaa todennäköisesti <i>Jälkisanojen</i> pintapuolisesta lukemisesta seurannut odotushorisontti, jossa kiinnostavaa on vain se, keitä kritisoidaan ja haukutaan ja kuinka ilkeästi, eikä suinkaan se mistä, mitä ja miten kirjoitan ja millaisessa suhteessa esseet ovat toisiinsa ja teoskokonaisuuteen. Tämän seurauksena 500-sivuinen teos jää käsittelemättä ja kutistuu 20-sivuiseksi esseeksi, jonka sarkasmia Rantama ei tunnu ymmärtävän. Koska Rantamalle tärkeintä ei ole arvosteltava teos vaan Helsingin Sanomat ja Pekka Tarkka päätin sittenkin lähettää Tarkan tohtorin arvon perumista ehdottavan tutkimuspyynnön Helsingin yliopiston humanistiselle tiedekunnalle (kirjaan painettunahan tutkimuspyynnöllä ei ole performatiivisia seurauksia). Kiitos, Vesa. </p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><o:p> </o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-20292943509915981972022-05-23T21:30:00.024+03:002022-05-23T21:30:00.198+03:00<h2 style="text-align: left;">Kolmen kehän sirkus 6: maisteri Rantaman lyhyen kantaman
matalalento, osa 2</h2><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tässä osuudessa enimmäkseen vain
siteeraan ja kommentoin Rantaman arviota <i>Kolmen kehän sirkuksesta</i>, joka täyttää
koko sivun Hesarissa. Jostain syystä Rantama tärvää siitä noin neljänneksen
muistelemalla kokemuksiaan 35 vuotta sitten julkaistuista <i>Jälkisanoista</i>,
joten voisimmekin kysyä kuka tässä onkaan takertunut menneisyyteen, kirjailija
vai kriitikko.</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i>Jälkisanoista</i> jaarittelun
jälkeen Rantama siirtyy kiittelemään panostani ”erityisesti suomalaisen
proosakirjallisuuden edistämisessä”. Tästä olen jäävi sanomaan muuta kuin sen,
että jos pitää paikkansa, että olen, Rantaman mukaan, ”tinkimättä edistänyt
kirjallista monimuotoisuutta niin teorian, kirjallisuushistorian kuin itse
kirjallisuudenkin piirissä”, niin osa mahdollisesta vaikutuksestani sisältyy
muutamiin aiemmin julkaistuihin teksteihin, jotka olen sijoittanut osaksi <i>Kolmen
kehän sirkusta</i>. Tässä tullaan myös siihen, että aiemmista esseeteoksistani
osuvin vertailukohta tai taustakangas ei ole <i>Jälkisanat </i>eikä <i>Haavikko
2001</i> vaan <i>Digitaalinen avaruus </i>siitäkin huolimatta, ettei
elektroninen ja ergodinen kirjallisuus ole kuin yksi monista <i>Kolmen kehän
sirkuksen</i> aiheista. Toinen relevantti taustateksti tuotannossani on <i>Raukoilla
rajoilla</i>, koska ei olisi täysin väärin väittää <i>Kolmen kehän sirkuksen</i>
käsittelevän kirjallisuushistoriaa, toki sillä tavalla laajasti ymmärrettynä,
että myös 2000-luvun alun virtaukset kuuluvat siihen. <o:p></o:p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Ironisena välihuomiona mainittakoon Rantaman arvostelun paperiversion ingressi (paperi- ja nettiversioiden otsikot ja ingressit eroavat toisistaan, mutta siitä myöhemmin), joka toteaa ”Markku Eskelinen tunnetaan provokaattorina, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt hänen suuri panoksensa kirjallisuuden kehittämiseen”. Ja kas kummaa, itse arvostelussa käy juuri samalla tavalla, koska Rantaman täytyy valita taustaksi <i>Jälkisanat</i> voidakseen oikeuttaa Tarkka- ja kritiikkitraumansa loputtoman tuntuisen läpityöskentely-yrityksen. </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;">Kun noin kolmasosa arvostelun
tilasta on käytetty Rantama siirtyy vihdoin kommentoimaan <i>Kolmen kehän
sirkusta</i>: ”Jos Eskelinen ennen halusi olla kulttuurin aallonharjalla ja
uuden ääressä hyvissä ajoin ennen muita, on hänen uudessa <i>Kolmen kehän
sirkus</i> -esseeteoksessaan silmiinpistävää takertuminen menneisyyteen.” Tämän
sitaatin jälkeen Rantama siirtyy puolustelemaan Tarkkaa ja
kirjallisuuskritiikkiä, johon kuluukin arvion seuraava kolmannes. Yllättävästi
Rantama ei tässä yhteydessä edes mainitse <i>Kolmen kehän sirkuksen</i>
suppeaan nettiosuuteen sisältyvää ja aiemmin julkaistua esseetä Kirjallisuuskritiikki
ja diversiteetti (vuodelta 2018), johon Tarkka-esseessä annetaan linkki ja
jossa teen muun muassa juuri sitä mitä Rantama väittää että en tee: argumentoin
joidenkin kriitikoiden työtä vastaan. Rantaman
amnesia ulottuu oudosti myös niihin <i>Kolmen kehän sirkuksen</i> kohtiin,
joissa eräiden kriitikoiden työtä arvioidaan erittäin myötämielisesti.<b> </b>Onko sittenkin niin, että diversiteetti kelpaa Rantamalle
kirjallisuudessa, kirjallisuusteoriassa ja kirjallisuushistoriassa, mutta ei
kirjallisuuskritiikissä?</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Mielenkiintoisempaa on, ettei
Rantama perustele ”menneisyyteen takertumistani” kuin Tarkka-esseellä eikä
siinäkään yhteydessä selviä mitä Rantama tarkoittaa sen enempää menneisyydellä
kuin takertumisellakaan. Onko odotuksena se, että kaikkien esseeteostani
pitäisi viitata tulevaisuuteen? Vai se, että kaikki vähänkään
kirjallisuushistoriaan viittaavat ja kirjallisuushistoriasta tukea hakevat
esseet eivät ole suotavia? Saako esseisti kirjoittaa yhä vielä kirjoja kirjoittavista eläkeläisistä tai jopa kuolleista kirjailijoista? Miten Rantama muka tunnistaisi uutuuksia? Mistä hän tietää, että en
ole uutuuksien äärellä eikä <i>Kolmen kehän sirkus</i> edistä diversiteettiä? Mikä on se uutuus, joka kirjastani puuttuu? Enkö voisi edes kerran haluta olla jotakin muuta kuin kirjallisuusoraakkeli? <o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Huvittavinta Rantaman
uutuusodotuksissa on se, että <i>Kolmen kehän sirkuksesta</i> löytyy vastauksia
niihinkin. Poimin vastaukseksi yhden lyhyen kappaleen, joka on vain pieni osa
vastausta: ”Keinojen historian kannalta kysymykseen postmodernismin jälkeisestä
ajasta on helppo vastata kahdella toisiaan täydentävällä tavalla. Jos haluaa
jatkaa kirjallisuuden keinovarannon laajenemisen seurantaa ja löytää uutuuksia,
huomio kannattaa siirtää elektroniseen kirjallisuuteen ja auratureen (ja olisi
kannattanut siirtää jo ajat sitten). Jos haluaa pysytellä paperiteknologisissa
ratkaisuissa, tulee kenties huomanneeksi, että keinovalikoiman karttuminen on
olennaisesti hidastunut, ellei peräti pysähtynyt. Tästä ei kuitenkaan ole
seurauksena pastisseja tai kierrätystä vaan kulttuuri- ja aikakausirajoja
ylittäviä yhdistelmiä, sommittumia ja niveltymisiä, joiden havaitseminen
edellyttää kunnollisia pohjatietoja mediamantian sijaan.” <o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Lyhyempi vastaus on
lukijaystävällisesti poimittu kirjan kansiliepeeseen: ”Siirtymässä realismista
modernismiin menetettiin suurin osa lukijoista, siirtymässä modernismista
postmodernismiin suurin osa tutkijoista ja siirtymässä postmodernismista
elektroniseen kirjallisuuteen suurin osa kirjailijoista, mutta ei hätää sillä
tuhoutuvassa multimodernistisessa maailmassa paikallaan voi pysyä kulkemalla
eteenpäin tai taaksepäin. Down is the new up.”<o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tässä varmuuden vuoksi vielä kolmaskin
osittaisvastaus, joka löytyy kirjan johdannosta: ”Uusien tai sellaiseksi
koettujen kirjallisuus- ja mediailmiöiden esitteleminen ja esseemäinen
analysointi kiinnosti yhä vähemmän verrattuna niiden akateemiseen tutkimukseen
tai toteuttamiseen edes demoversion muodossa.” <o:p></o:p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">(jatkuu) <o:p></o:p></p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-61301874298741877832022-05-22T18:00:00.006+03:002022-05-23T18:33:47.427+03:00<h2 style="text-align: left;">Kolmen kehän sirkus 5: maisteri Rantaman lyhyen kantaman matalalento, osa 1</h2><p><br /></p><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Vesa Rantaman
<i>Helsingin Sanomissa</i> 15.5.2022 julkaistu arvostelu <i>Kolmen
kehän sirkuksesta</i> on tyylipuhdas esimerkki
kirjallisuuskritiikistä kulttuurin valeuutisina. Rantama ei
perustele väitteitään, tekee tukun asiavirheitä, ajautuu
ristiriitaisuuksiin, tuudittautuu tuulesta temmattuihin
ennakko-odotuksiin ja keskittyy raportoimaan projektiivisia
mustatuntuutuntemuksiaan samalla kun fokusoi arvostelunsa niin
yksipuolisesti, että lukijan on mahdotonta saada edes alustavaa
kokonaiskuvaa teoksesta. Tulos on niin onneton, että vastineeksi
riittäisivät pelkästään <i>Kolmen kehän sirkuksen</i>
sisällysluettelo ja johdantoessee.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-style: normal;">Aloitetaan
perusasioista, joita Rantama ei vaivaudu kertomaan: </span><i>Kolmen
kehän sirkus </i>koostuu 30 esseestä, joista 27 on painettu
kirjaan. Toisin kuin Rantaman arviosta voisi päätellä, kirjaan
painetuista esseistä <b>vain yksi</b> käsittelee
kirjallisuuskritiikkiä ja sitäkin kirjallisuushistoriallisesta
perspektiivistä, koska luennan kohteena on Pekka Tarkan 1990-luvulle
päättyvä muistelmateos. Tarkan teoksesta käy ilmi joukko
vastenmielisiä 1960-, 1970- ja 1980-luvun suhmurointeja,
kirjallisuushistoriallisesti merkityksellisiä ”maan tapoja”,
joilla omaa auktoriteettiasemaa on vilpillisin keinoin pönkitetty.
Vilpillisyys huipentuu akateemiseen skandaaliin ja olennaiseen
menettelytapavirheeseen, jossa Tarkan väitöskirjan ohjaaja toimi
myös hänen vastaväittäjänään. Maisteri Rantama ei ilmeisesti
tunnu käsittävän, että tämä on riittävä peruste Tarkan
tohtorin arvon perumiselle kenenkään oletetuista motiiveista
riippumatta.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Ymmärrän kyllä,
että Rantama on siinä määrin sanomaistunut, että kokee
tarpeelliseksi puolustaa kauan sitten eläköityneen Tarkan
menetettyä mainetta. En kuitenkaan ymmärrä, miksi tämän
apologian avulla jätetään teokseni muut esseet (yhteensä n. 428
sivua) lähes kokonaan käsittelemättä. Selvyyden vuoksi en
tarkoita käsittelyllä käsittämättömien ja perusteettomien
väitteiden viljelyä. Seuraavassa yksi esimerkki niistä.
Arvostelunsa toiseksi viimeisessä kappaleessa Rantama kirjoittaa:
”Jos Eskelinen taitaakin intohimoisen kiistakirjoituksen, toisaalta
hänen taipumuksensa katalogisoida omia tekemisiään ja alleviivata
niiden merkitystä lähentelee klingeläisiä mittasuhteita.
Todistusaineistoa on esimerkiksi 70-sivuinen, uuvuttava
tapauskertomus <i>Ihmiskokeita</i>-kollektiiviromaanin synnystä ja
vastaanotosta.” Rantamankin ”poikkeukselliseksi hankkeeksi”
luonnehtima <i>Ihmiskokeita</i> ei ole minun tekemisiäni vaan 22
osallistujan (14 kirjailijan ja 8 graafisen suunnittelijan)
tekemisiä. Kuten jo kirjani johdannossa kirjoitan <i>Ihmiskokeita</i>
on hanke, jota voin tarkastella sekä osallistujan että proseduurin
pääasiallisen laatijan jokseenkin uniikista kaksoisperspektiivistä.
Rantaman yksisilmäisessä maailmassa esseisti ei ilmeisesti saisi
tällaista stereonäköä hyödyntää.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Plus miinus nolla
-tyylilleen uskollisena Rantama ottaa tässäkin asiassa ensin
askeleen taakse ja sitten eteen ja kirjoittaa arvionsa viimeisessä
kappaleessa: ”Mutta jos poikkeuksellisen hankkeen kronikointi ei
minua juuri nyt innostakaan, tulevaisuuden tutkijoita se saattaa
kiinnostaa. Sirkuksella on vielä kehiä kierrettäväksi.” Ehkä
kohtaamme tässä Rantaman perusongelman: hän ei ole tutkija eikä
edes tutkimukseen orientoitunut kriitikko. Oi voi. Paljon
rehellisemmin asiaa sivusi Esa Mäkijärvi <i><a href="https://demokraatti.fi/kirja-arvio-vaihtoehtoisesti-kirjallisuudesta-markku-eskelinen-jaksaa-yha-rahista/">Demokraattiin</a> </i>kirjoittamassaan arviossa: ”<i>Kolmen kehän sirkus</i> on
kehämäinen, toisteinen ja runsas, kuten lajityypille sopii. Sen
kirjoitustyyli on kylläkin enemmän piristäviä aineita nauttineen
tutkijan kuin pidäkkeettömän esseistin näköistä, mistä syystä
tutkimukseen tottumattomat ovat <i>Kolmen kehän sirkuksen</i> kanssa
kovilla. Se on suunnattu kirjallisuus- ja teoriafriikeille, jotka
haluavat tietää kaiken.”</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Noin kaksi
kolmasosaa <i>Kolmen kehän sirkuksen</i> esseistä käsitteleekin
elektronista, ergodista, kokeellista ja proseduraalista
kirjallisuutta, modernismia, avantgardea, postmodernismia ja
yrityksiä hahmottaa postmodernismin jälkeistä kirjallisuutta.
Näistä esseistä Rantamalla ei näytä olevan mitään sanottavaa,
ellei hän sitten yritä tarkoittaa, että noiden suuntausten ja
niiden poetiikkojen kriittinen tarkastelu edustaa ”takertumista
menneisyyteen”. Ehkä suurin este Rantaman ymmärryksen
laajenemiselle on kuitenkin se, että hän varomattomasti projisoi
lineaarisia odotuksiaan syklisesti avautuvaan teoskokonaisuuteen.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">(jatkuu)</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p><br /><p></p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-68933823703501754162022-05-09T12:00:00.002+03:002022-05-23T18:34:07.278+03:00Kolmen kehän sirkus 4: keskusteluja ja arvosteluja<p>Tässä linkit kahteen keskusteluun <i>Kolmen kehän sirkuksesta</i>:</p><p><i>Kulttuuriykkönen</i> 25.4.2022, keskustelukumppanina Jakke Holvas:</p><p><a href="https://areena.yle.fi/audio/1-61986535">https://areena.yle.fi/audio/1-61986535</a></p><p><i>Pieni karanteenikirjakerho</i> 3.5.2022, keskustelukumppanina Taru Torikka: </p><p><a href="https://soundcloud.com/kirjakerho/osa-76-markku-eskelinen-kolmen-kehan-sirkus">https://soundcloud.com/kirjakerho/osa-76-markku-eskelinen-kolmen-kehan-sirkus</a></p><p style="text-align: justify;">Muutama arvostelukin on jo ilmestynyt. Erkki Kiviniemi antaa kirjalleni neljä tähteä <i>Kulttuuritoimituksessa</i> ja Silvia Hosseini päättää alle 100 sanan miniarvostelunsa <i>Imagessa </i>4/2022<i> </i>näin: "teos on aarrearkku lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita ergodisen ja digitaalisen kirjallisuuden keinoista sekä uusista näkökulmista kirjallisuushistoriaan." </p><p style="text-align: justify;">Palaan arvosteluihin kunhan niitä on kertynyt tarpeeksi vähänkään kiinnostavien vertailujen tekemiseksi. </p><p style="text-align: justify;"> </p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-67912582730354023092022-03-19T13:00:00.005+02:002022-03-19T13:00:00.170+02:00Kolmen kehän sirkus 3: Tutkintapyyntö Helsingin yliopiston humanistiselle tiedekunnalle <p> </p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Pyydän Helsingin
Yliopiston humanistista tiedekuntaa perumaan filosofian tohtori Pekka
Tarkan tohtorin arvon, koska väitöskirjan tarkastusmenettely ei
noudattanut alkeellisimpiakaan akateemisia kriteereitä ja
tutkimuseettisiä periaatteita.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Pekka Tarkka on myös
julkisesti myöntänyt räikeän menettelytapavirheen vuonna 2018
ilmestyneessä muistelmateoksessaan <i>Onnen Pekka</i>, jossa hän
kuvaa tapahtunutta näin: ”Väitöskirjani tarkastusmenettelyä ei
nykyään kai pidettäisi sopivana. Asiantuntijoita ei haettu oman
yliopiston ulkopuolelta vaan he tulivat lähipiiristä: Annamari
Sarajas oli esimieheni ja Kai Laitinen työtoverini. Sarajaksesta
tuli kaiken lisäksi vastaväittäjäni. Hän oli ollut työni
ohjaaja, mutta se oli nimellistä. Joskus juttelimme joistakin
yksityiskohdista, mutta hän ei puuttunut käsikirjoitukseen millään
tavalla. Hänen asiantuntijalausuntonsa sisälsi kritiikkiä, mutta
sain painatusluvan ja kiitokset 'vammattomasta' ja 'suvereenista'
työstä.” (<i>Onnen Pekka</i>, s. 424)</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Asiaan osallisten
tuolloinen asema on helposti tarkastettavissa. Annamari Sarajas oli
Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professori, Kai
Laitinen apulaisprofessori ja Tarkka saman laitoksen assistentti,
joten vakava menettelytapavirhe on todennettavissa pelkästään
asiakirjojen ja Tarkan tunnustuksen perusteella.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tarkan tapauksen
lisäksi pyydän Helsingin Yliopiston humanistista tiedekuntaa
selvittämään, kuinka yleisiä vastaavanlaiset menettelytapavirheet
olivat väitöskirjojen tarkastuksessa ja hyväksynnässä kotimaisen
kirjallisuuden oppiaineessa 1970- ja 1980-luvulla, ja perumaan kaikki
niiden avulla vilpillisin keinoin saavutetut akateemiset oppiarvot.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Helsingissä
17.3.2022</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Markku
Eskelinen</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">filosofian
tohtori</span></span></span></span></span></p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: 9pt;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">(</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: 9pt;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Kolmen
kehän sirkus</i></span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: 9pt;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">,
s. 113)</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;">
</span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-9153493737121955372022-03-17T13:00:00.003+02:002022-03-17T13:00:00.203+02:00Kolmen kehän sirkus 2: Hans Selon kirjallinen jäämistö <p> </p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Hans
Selon (1945–2003) toinen romaani </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Pilvihipiäinen</i></span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">
ilmestyi vuonna 1985 ja sen oli tarkoitus olla romaanitrilogian
ensimmäinen osa. Jatko-osia ei kuitenkaan ilmestynyt Selon
elinaikana ja oli pitkään epäselvää, missä hänen kirjallinen
jäämistönsä oli tai oliko sitä enää olemassa. Olin itse
monenlaisten etsintöjen ja kyselyiden jälkeen päätynyt
pessimistiselle kannalle: ”Selon julkaisemattomien käsikirjoitusten
kohtalo on edelleen tuntematon, mutta aihetta suureen optimismiin ei
ole.” (</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Raukoilla
rajoilla</i></span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">,
515) </span></span></span></span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: 9pt;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Keväällä
2020 vastailin </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: 9pt;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Lumooja</i></span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: 9pt;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">-lehden
päätoimittajan Emmi Ketosen kysymyksiin Selosta ja hänen
tuotannostaan. Hämmästyksekseni Ketosen onnistui tavoittaa ihmiset,
Selon tytär, sisar ja ex-vaimo, joiden hallussa Selon kirjallista
jäämistöä mahdollisesti oli. Tämä ja muuta asiaan liittyvää
on luettavissa Ketosen </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: 9pt;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Lumoojaan
</i></span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: 9pt;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">kirjoittamasta
artikkelista ”'Julkaisemattomat ja 'kadonneet' teokset – tapaus
Hans Selo”' (julkaistu lehden verkkosivuilla 9.10.2020). Ketonen
välitti yhteydenottopyyntöni Selon omaisille ja siitä seuranneiden
keskustelujen seurauksena kotiovelleni saapui joulukuussa 2020 Hans
Selon tyttäreltä lähetys, joka sisälsi suurimman osan Selon
kirjallisesta jäämistöstä. Tätä ennen olin jo saanut Selon
sisarelta kolme kansiollista Selon kirjoituksia ja niitä löytyi
häneltä myöhemmin vielä saman verran lisää.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: 9pt;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Halussani
ollut materiaali oli kirjoitettu joko kirjoituskoneella tai käsin,
melkoinen osa siitä </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: 9pt;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Pilvihipiäisen
</i></span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: 9pt;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">julkaisemisen
jälkeen ja tarkoitettu romaanin kahdeksi jatko-osaksi. Kun olin
vuoden 2021 kuluessa skannannut kotilaitteilla koko materiaalin,
skannattujen ”sivujen” tai oikeammin sanottuna tekstipintojen
lukumäärä oli 8719 (lukuun sisältyvät myös ei-fiktiiviset ja
kontekstualisoivat tekstit). Institutionaalista yhteistyötä
edellyttävä jatkosuunnitelmakin oli selkiytynyt ja
yhteistyökumppani löytynyt. Skannauksen jälkeen seuraisi
tekstintunnistus ja aineiston muuttaminen tekstitiedostoiksi, sitten
aineiston etälukeminen rakenteen ja variaatioiden hahmottamiseksi,
lähiluku huolellisesti valittujen tutkijoiden ja kirjailijoiden
pienryhmäyhteistyönä ja käyttöliittymän suunnittelu yhteistyön
tulosten perusteella, ja lopuksi koko aineiston open access -julkaisu
sekä mahdolliset erillisjulkaisut.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">(</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Kolmen
kehän sirkus</i></span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">,
s. 90–91) </span></span></span></span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Palatino Linotype, serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></span></span></span></p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-81074751273280624532022-03-15T13:00:00.043+02:002022-03-15T13:00:00.178+02:00Kolmen kehän sirkus 1: Alku<p>Neljäs ja
todennäköisesti viimeinen kirjallisuusesseekokoelmani <i>Kolmen
kehän sirkus</i> ilmestyy myöhemmin tässä kuussa Siltalan kustantamana. Teoksessa on 448 sivua, 30 esseetä ja sen on
graafisesti suunnitellut Kaarina Tammisto.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Teoksen
ensimmäisessä versiossa oli 50 esseetä, joita karsimalla ja
hiomalla päädyin monen vaiheen jälkeen nykyiseen sommitelmaan.
Niinpä minulla on jonkinlainen kiusaus julkaista tässä blogissa
otteita julkaisematta jääneestä materiaalista. Pisimpään mukana
säilyivät tekstiä rytmittämään ja lukemista katkomaan
tarkoitetut valeuutiset ja -mainokset. Jos kyseinen newsfeed olisi ehtinyt kommentoida Venäjän brutaalia hyökkäyssotaa, se olisi voinut sisältää esimerkiksi tällaista materiaalia:</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">”Valitettavan
teknisen virheen vuoksi Venäjän ydinaseet olikin suunnattu Venäjän
suurimpiin ja strategisesti tärkeimpiin kaupunkeihin.” (Tass
Anonymous)
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">”Tarja Halosen
esikoislastenkirja Muumimamma ja Bunkkeripappa kertoo miinojen
toisistaan erottamien rakastavaisten traagisen tarinan” (Otava)</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">”Kymenlaakson
kansantasavallan trollerführer Johan Bäckman on myöntänyt kansanedustaja Ano
Turtiaiselle Valkoisen krematorion komentajamerkin ja viidennen
kolonnan Convoy-pinssin.”
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Poistojen lisäksi
luettavaksi saattaa tulla sekä kritiikin kritiikkiä että näytteitä
kirjailijapäiväkirjasta vuosilta 2016–2022. Proosahistoriani
<i>Raukoilla rajoilla</i> ilmestyi kuusi vuotta sitten ja sen jälkeen
ennen<i> Kolmen kehän sirkusta</i> olen kirjoittanut tai toimittanut kuusi teosta:</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i>Lähes
tunnistamaton mahdollisuus menettää</i> (yhdessä Maria Matinmikon
kanssa, 2018)</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i>200 578 509 309
952 Talvimatkaa</i> (yhdessä Jaakko Yli-Juonikkaan kanssa, teoksessa
<i>Menetelmällisen kirjallisuuden antologia</i>, toim. Teemu Ikonen,
291-384. Post-Oulipo ry., 2018)</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i>Suo, kuokka ja
diversiteetti</i> (kaksi nidettä, toimitettu yhdessä Leevi Lehdon
kanssa. ntamo, 2018)</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i>Kirjallisuus
käyttöohje </i><span style="font-style: normal;">(Poesia, 2020)</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i>Talvimatkoja</i><span style="font-style: normal;">
(yhdessä Jaakko Yli-Juonikkaan kanssa, ntamo, 2020)</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i>Jälleen. Leevi
Lehto Reloaded</i><span style="font-style: normal;"> (toimitettu
yhdessä Jarkko S. Tuusvuoren kanssa. ntamo, 2020). </span>
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">On
mahdollisuuksien rajoissa, että käsittelen näiden teosten
surkeimpia, tietämättömimpiä ja epä-älyllisimpiä kritiikkejä
postaustrilogiassa ergodisuus for dummies, kombinatorisuus for
dummies, ja proseduraalisuus for dummies. Mutta toden sanoakseni
käynnissä oleva yritys palauttaa Neuvostoteurastamo
maailmankartalle aiheuttaa minussa sellaisia vihan ja pahoinvoinnin aaltoja,
että kiistely kirjallisuudesta tuntuu joutavanpäiväiseltä
puuhastelulta. Julkaisen joka tapauksessa kaksi muuta postausta tällä viikolla siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät ole kulttuurin valeuutisia. </p>Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-70046270599448805932018-01-01T12:00:00.000+02:002018-01-01T12:00:01.958+02:00146. Vaihtoehtoinen kirjallisuushistoria<div style="text-align: justify;">
Luentoni WSOY:n kirjallisuussäätiön 75.juhlavuoden Klassikot ja vaihtoehtoinen kirjallisuushistoria -sarjassa on nyt luettavissa ja ladattavissa <a href="http://www.wsoy-kirjallisuussaatio.fi/klassikot-vaihtoehtoinen-kirjallisuushistoria-sarjan-luennot-luettavissa/">säätiön sivuilta</a> samoin kuin Juri Nummelinin luento viihdekirjallisuuden unohdetuista klassikoista ja Sari Näreen luento sodan kuvauksesta klassikoissa ja nykykirjallisuudessa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
"Saatuani kutsun luennoimaan maallikkoyleisölle vaihtoehtoisesta kirjallisuushistoriasta pysähdyin olosuhteiden pakosta miettimään vaihtoehtoisuuden jyrkästi ja nopeasti muuttunutta merkitystä, jonka saanee tilastollisesti merkittävällä tavalla näkyviin muutamalla googlehaulla. Vaihdettuaan viimeistään 2010-luvulla sosiaalista ja poliittista etumerkkiään vaihtoehtoisuus assosioituu yhä enemmän valeuutisiin, totuuden jälkeiseen aikaan, massatrollaukseen, nationalistisiin houreisiin, ihmisoikeuksien polkemiseen ja äärioikeistolaiseen rasismiin, jotka hieman karrikoiden tuovat mieleen monet niistä aineksista ja menetelmistä, joista myös perinteinen suomalainen kirjallisuushistoriankirjoitus koostuu." </div>
Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-37911860076771605212017-08-24T20:00:00.000+03:002017-08-24T20:00:05.927+03:00145. Professori H. K. Riikonen Raukoilla rajoilla <div style="text-align: justify;">
Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi proosahistoriani julkaisemisesta. Sen kunniaksi "totuuskomissio ylpeänä esittää" parikymmentä sitaattia emeritusprofessori H. K. Riikosen laajasta, oivaltavasta ja ennakkoluulottomasta <i>Raukoilla rajoilla</i> -arviosta, joka julkaistiin kesällä <i>Avain</i>-lehden numerossa 2/2017. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
1. ”Markku Eskelisen teoksen <i>Raukoilla rajoilla</i> voi nähdä vastineena Olavi Paavolaisen <i>Suursiivoukselle</i>. Siinä missä Paavolainen osoitti oman aikansa suomalaisen kirjallisuuden rajoittuneisuuden, näköalattomuuden ja tyylittömyyden, Eskelinen tekee saman suomenkieliselle proosalle – hänen aineistonsa vain on huomattavasti laajempi ja kattaa ajallisesti koko Suomen kirjallisuushistorian.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
2. ”Jos kohta Eskelinen houkuttelee lukemaan joitakin hänen arvostamiaan teoksia, mieli tekee kieltämättä lukea myös hänen inhoamiaan teoksia ja tarkistaa, ovatko ne todella niin huonoja. Eskelinen on pannut merkille myös sen, miten eräät onnistuneen kokeellisen linjan romaanin kirjoittaneet ovat ilmeisesti nuivan vastaanoton pelästyttäminä siirtyneet perinteellisemmille linjoille. Näitä ovat <i>Tohtori Finckelmannin</i> kirjoittaja Jorma Korpela ja <i>Kuin lähdön</i> kirjoittaja Iikka Vuotila.”<br />
<br />
3. "Teoksensa Kiitokset-osastossa Eskelinen mainitsee varhaisesta suunnitelmastaan kirjoittaa 'vähänkään kokeellisen suomalaisen proosakirjallisuuden epäjatkuva historia'. Tämän suunnitelman jäljet ovat selvästi nähtävissä nyt valmistuneessa teoksessa. Tekijä seuraa ennen kaikkea suomalaiseen proosaan jotakin uutta ja etenkin kokeellista tuoneita teoksia, jotka ovat monesti saaneet kritiikkiä ja ymmärtämättömyyttä osakseen tai jääneet suorastaan marginaaliin; samalla hän suhteuttaa niitä myös tavalla tai toisella perinteellisempään kirjallisuuteen. " <br />
<br />
4. "Siinä missä Paavolainen joutui siivoamaan pois suuren määrän kirjallisuutta, Eskelinen suorittaa myös kirjallisuuden kamarin uudelleen kalustamista - käyttääkseni kuvakieltä, jota hän hyvin voisi ivailla. Aleksis Kiven, Joel Lehtosen ja Volter Kilven ohella Eskelisen arvostamaan linjaan kuuluvat esimerkiksi Teuvo Pakkalan <i>Pieni elämäntarina</i>, L.Onervan <i>Mirdja</i>, Irmari Rantamalan <i>Harhama</i>, Korpelan <i>Tohtori Finckelmann</i>, Markku Lahtelan <i>Sirkus</i>, Paavo Haavikon <i>Barr-niminen mies</i>, Kari Aronpuron <i>Aperitiff - avoin kaupunki</i>, Hans Selon <i>Diiva</i> ja <i>Pilvihipiäinen</i> sekä Mariaana Jäntin <i>Amorfiaana</i>. Mukana on myös esimerkiksi Sinikka Kallio-Visapään <i>Kolme vuorokautta</i>. Lisäksi Eskelinen on nostanut esille useita työläiskirjailijoiden tekstejä."<br />
<br />
5. "Vaikka kokeelliset teokset ovat Eskelisen arvostusten keskiössä, myös eräät kerronnaltaan suhteellisen perinteelliset kirjailijat ovat voineet saada positiivisen arvion nimenomaan yhteiskunnallisten avaustensa takia." </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
6. ”<i>Raukoilla rajoilla</i> houkutteleekin lukemaan uudestaan monia teoksia samoin kuin lukemaan unohdettuja. Etenkin käsittelemistään unohdetuista teoksista Eskelinen on esittänyt sattuvia sitaatteja.”<br />
<br />
7. "Yhtä kiinnostavaa kuin se, keitä prosaisteja on mukana, on se, ketkä on jätetty pois. Eskelisen proosakirjallisuuden historiaan ei ole joitakin mainintoja lukuun ottamatta päässyt pitkälti toistasataa teosta kirjoittanut Hannu Mäkelä, jonka tuotteliaisuus on palkittu akateemikon arvonimellä." </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
8. ”<i>Raukoilla rajoilla</i> sisältää useita onnistuneita kokonaisarvioita sekä yksittäisistä teoksista että yksittäisistä kirjailijoista. <i>Seitsemästä veljeksestä</i> Eskelinen pystyy muutamalla sivulla sanomaan olennaisempia asioita kuin moni Kivestä kirjoitettu laajempi esitys.”<br />
<br />
9. "Pentti Saarikosken proosa puolestaan saa ansaitsemansa vähättelevän arvion - vaikka siihen joitain huomionarvoisia jaksoja sisältyykin."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
10. ”Yksittäisten kirjailijoiden tuotannon kokonaisarvioista mielenkiintoisimpia on Olavi Paavolaisen tarkastelu. Voi vaikuttaa erikoiselta, että häntä käsitellään 25 sivun verran eli enemmän kuin ketään muuta kirjailijaa, mutta käydessään hänen teoksensa yksi kerrallaan läpi Eskelinen asettaa ne monessa suhteessa oikeaan arvoonsa.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
11. ”Eskelisen kirjan rajauksiin kuuluu keskittyminen suomenkieliseen proosaan. Kaunokirjallisuuden ohella myös asiaproosa kuuluu käsiteltävään aineistoon. Käytännössä asiaproosaa on voitu käsitellä vähemmän, mutta Eskelisellä on kuitenkin olennaista sanottavaa varsinkin esseistiikasta, sanomalehtikirjallisuudesta ja historiallisesta kirjallisuudesta.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
12. ”Yhden keskeisen linjan teoksessa muodostaa eräiden tyylisuuntien, ennen kaikkea realismin sekä modernismin ja postmodernismin tarkastelu. Suhteuttaessaan niitä ulkomaiseen kehitykseen Eskelinen osoittaa sen rajoittuneisuuden, mikä noihin suuntauksiin nimetyillä romaaneilla Suomessa oli – hän puhu bonsai- ja ikeamodernismista. Toisaalta hän osoittaa myös tutkijoiden rajoittuneisuuden ja puutteet kyseisten suuntausten analysoinnissa.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
13. ”Muuten Eskelinen soveltaa erilaisia lähestymistapoja. Hän vaihtelee näkökulmaansa teosten retorisista ja tyylillisistä aspekteista temaattisiin ja poliittisiin. Samalla hän ottaa kantaa niihin käsityksiin, joita tähänastinen kirjallisuushistorian kirjoitus on esittänyt. Kun suomalaista kirjallisuutta ei historian muodossa ole juuri tarkasteltu nimenomaan proosan kannalta ja kun <i>Raukoilla rajoilla </i>on myös suoranainen kiistakirjoitus, tätä eklektisyyttä voi pitää ymmärrettävänä ja suotavanakin vaikka sitä muuten voisi pitää puutteena.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
14. ”Eskelisen teoksen yksi ansio on siinä, että huomiota on kiinnitetty eräisiin kirjallisuutta koskeviin tai sivuaviin instituutioihin. Eskelinen vie pohjan suomalaisten paljon ylistetyltä luku- ja kirjoitustaidolta korostamalla, miten vähäistä ja rajoittunutta se itse asiassa varsinkin kirjoitustaidon osalta oli. Näkemykselle löytynee tukea uudemmasta tutkimuksesta. Aiheellisesti on huomioitu myös <i>Arvosteleva kirjaluettelo,</i> jonka lyhyiden arvioiden perusteella Suomen kirjastot vuosikymmenien ajan tekivät hankintaratkaisujaan.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
15. ”<i>Raukoilla rajoilla</i> on sattuva <i>memento</i>, muistutus tähänastisen kirjallisuushistorian kirjoituksen ja kirjallisuuden alan toimijoiden unohduksista ja laiminlyönneistä. Näitä laiminlyöntejä on esimerkiksi se, että suuri määrä Algot Untolan tekstejä on edelleen julkaisematta tai että Hans Selon monien tekstien on annettu kadota teille tietymättömille.</div>
<div style="text-align: justify;">
Paitsi että Eskelisen teos on <i>memento</i>, se on myös monessa suhteessa <i>anateema</i>, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Kai Laitinen sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja Terry Eagleton.</div>
<div style="text-align: justify;">
Eskelisen kritiikki ei kohdistu vain kirjallisuudentutkijoihin. Arvostelun kohteena ovat etenkin Kaarle Krohnin ja Jalmari Jaakkolan kaltaiset tiedemiehet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura saa moitteet liiallisesta ja yksipuolisesta keskittymisestä kansanrunouteen."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
16. "Kritiikkiä esittäessään Eskelinen ei tyydy vain asia-argumentteihin vaan alleviivaa sanottavaansa erilaisia retorisia keinoja käyttäen.” </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
17. ”Eräissä kohdin Eskelisen olisi toivonut esittävän väitteilleen laajempia perusteluja. Kun hän esimerkiksi katsoo Suomen joutumisen Venäjän yhteyteen merkinneen onnettomuutta, hän arvelee että Suomi ja sen kulttuuri olisivat kehittyneet positiivisemmin Ruotsin yhteydessä. Suuriruhtinaskunnan ajalla vallitsi Eskelisen mukaan 'tolkuton takaperoisuus' (s.124) Ruotsiin nähden. Näkemys on kiinnostavalla tavalla täysin vastakkainen esimerkiksi Matti Klingen näkemyksille: Klingehän on teoksessaan <i>Keisarin Suomi</i> (1997) ja muissa yhteyksissä korostanut sitä, mitä kaikkea kehitystä Suomi koki Venäjän vallan aikana ja mitä positiivista Suomi sai Venäjän taholta. Ero kahden näkemyksen välillä selittyy ainakin osin sillä, että Eskelinen on tarkastellut laajempien kansankerrosten elämää Klingen keskittyessä paljolti eliittiin.” </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
18. ”Suomalaisia kirjallisuudentutkijoita Eskelinen sijoittaa jonkin verran oman aikansa kontekstiin, mutta lähinnä vain sen osoittamiseksi, mitä kulloisenakin aikana olisi ollut mahdollista tai mitä olisi pitänyt tietää.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
19. ”Teoksensa viimeisessä luvussa Eskelinen esittää havaintoja suomalaisten teosten viennistä ulkomaille, käännettävyydestä ja taiteilijoiden kansalaispalkasta. Tämä kiinnostava luku olisi mielellään saanut olla pitempikin.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
20. ”<i>Raukoilla rajoilla </i>on merkittävä nimenomaan siltä kannalta, että se panee monilta osin arvioimaan uudelleen sitä kuvaa, mitä suomalaisista prosaisteista on tähän mennessä sanottu. Teos olisi kaivannut jonkin verran tiivistämistä, sillä monet asiat toistuvat pariin kertaan. Sen marginaalit voidaan täyttää huuto-, kysymys-, oikein- ja väärin -merkein. Siksi se on tärkeä. Siltalan kustantamo ansaitsee kiitoksen siitä, että se on julkaissut niinkin erilaisten kirjoittajien kuin Matti Klingen ja Markku Eskelisen tekstejä.” </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(H. K. Riikonen: ”Suursiivousta suomalaisen proosan kamarissa”. <i>Avain</i> 2/2017, 82–87)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-64259831677872011542017-04-20T08:30:00.000+03:002017-04-20T08:30:03.213+03:00144. Tästä lähtien<div style="text-align: justify;">
Olen julkaissut näitä blogimerkintöjä jo huomattavasti enemmän ja pidempään kuin alun perin aioin ja kuvittelin tarpeelliseksi. Ensi maanantaina tulee kuluneeksi kahdeksan kuukautta siitä kun <i>Raukoilla rajoilla</i> ilmestyi ja nykyisen mediamaailman kirjallisuuskuplassa tuo aika on jo pieni ikuisuus. Sekä kirjallisuushistorian että kirjallisuushistoriaa käsittelevän blogin kirjoittamista ja täydentämistä voisi jatkaa loppumattomiin – jos päättäisin laajentaa jokaisen proosahistoriani luvun omaksi kirjakseen ja käyttäisin jokaisen kirjan kirjoittamiseen 2-3 vuotta, niin muuta en sitten enää ehtisikään tehdä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuollainen suunnitelma loppuelämän varalle tuntuisi kuitenkin nilkkapannattomalta yhdyskuntapalvelulta vaikka ei sekään ehkä täysin hukkaan menisi, jos vähitellen opittaisiin ymmärtämään, että kirjallisuuden alati uhanalainen diversiteetti (monimuotoisuus) on tärkeämpi ulottuvuus kuin vaihtuvat kaanonit ja vastakaanonit. Ja ettei diversiteettiä saada näkyviin, elleivät tutkijat ja historioitsijat opi lukemaan myös vaikeita ja hankalia tekstejä eivätkä vain sivuuttamaan niitä ja niiden ansioita. Kenties tajuttaisiin vielä sekin, että ei voi olla eri kriteereitä suomenkieliselle ja kansainväliselle modernismille, postmodernismille, ergodisuudelle tai proseduraalisuudelle (jne.) – tai jos on, niin edelleen eletään ja horrostetaan kansallisen kirjallisuushistoriankirjoituksen katveessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämän postauksen jälkeen täydennän blogiani vain satunnaisesti ja todennäköisesti varsin verkkaiseen tahtiin, lopettelen joitakin vielä avoinna olevia sarjoja ja saatan kommentoida proosahistoriani kritiikkejäkin. En tosin millaisia kritiikkejä tahansa vaan vain sellaisia, joissa rima reippaasti ylittyy, alittuu tai ohittuu. Toistuva kompurointi ja riman pudottaminen eivät sen sijaan enää ylitä uutiskynnystäni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavaksi juon toisen kupin kahvia ja riennän sitten <b>Finnish Avantgarde and Modernism -networkin</b> tänään (klo 10–17) Töölön kirjaston Waltari-salissa järjestämään <i>Avantgarde tänään</i> -seminaariin luennoimaan <b><a href="http://mahdollisenkirjallisuudenseura.tumblr.com/">Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran</a></b> 14 kirjailijan ja kahdeksan graafisen suunnittelijan toteuttamasta 15-osaisesta ja 4200-sivuisesta proseduraalisesta kollektiiviromaanista <i><a href="http://mahdollisenkirjallisuudenseura.net/ihmiskokeita-2">Ihmiskokeita</a></i>. Senkin julkistamisesta on kulunut jo vuosi ja uudet ideat ja suunnitelmat odottavat vuoroaan. <br />
<br />
P.S. Tässä vielä linkki Vesa Rantaman toissapäivänä <i>Kiiltomadossa</i> julkaistuun arvosteluun <a href="http://www.kiiltomato.net/ihmiskokeita-proseduraalinen-kollektiiviromaani/">Ihmiskokeista</a>. </div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-25440470619841450742017-04-14T15:30:00.000+03:002017-04-14T15:30:26.094+03:00143. Pääsiäistarina <div style="text-align: justify;">
"Julmuus hyljettä vastaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Monia vuosia sitten saatiin hylkeen poika kiini meren rannalta ja vietiin elämänä lähellä olevaan kartanoon. Se oli niin sievä ja lapset suostuivat siihen niin ettei sitä maltettu tappaa. Eikä siitä pikkuisesta elämästä olisi suurta hyötyäkään tapettuna ollut, jonka vuoksi ei se ärsyttänyt ihmisten ahneuttakaan, joka kaikista ihmisen vioista on julmin sekä lähimmäistä että eläimiä kohtaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hylje kasvoi ja kesyttyi, leikitteli lasten kanssa ja turvasi aina talon väkeen. Hän oli viaton luonnostansa, lähestyi kuin häntä kutsuttiin, sanalla sanottu: hän oli uskollinen kuin koira ja leikkinen kuin kissan poika. Joka päivä meni hän mereen kalastamaan, ravitsi itsensä ja toi usein myös taloonki kauniin kalan. Kesällä makasi hän mielellänsä auringon paisteessa, talvella valkian edessä, taikka, jos vaan sopi, kiipesi hän lämpimään uuniin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Neljä vuotta oli hylje näin ollut talossa kaikkein ystävänä. Onnettomuudeksi sekä hylkeelle että muille rupesi nyt tauti vaivaamaan talon elukoita. Noita-ämmä kutsuttiin neuvoa antamaan. Tämä sai isännän uskomaan että eläinten kuolevaisuus tuli siitä että talossa pidettiin saastaista elävätä, jolla ämmä tarkoitti tuota hyljeparkaa. Tämä on, sanoi ämmä, vietävä kohta pois, muutoin en taida minä mitään tehdä. Tyhmä isäntä uskoi ämmän sanan; hylje pantiin veneesen, soudettiin merelle ja heitettiin kauas maasta. Vene palasi kotiin, väki meni lepoon, mutta seuraavana aamuna makasi hylje tapansa jälkeen uunissa. Armas elävä oli tullut yöllä rakastettuun kotoonsa ja hakenut tavallisen leposiansa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraamana päivänä sairastui jällen yksi elukka. Mikä nyt oli muu syynä kuin tuo onneton hylje, joka taas oli taloon tullut! Hylje oli vietävä pois teille tietämättömille. Se annettiin siis vieraalle, joka lupasi kuljettaa sen kylläki kauas. Vuorokausi kului; mutta toisena iltana kuuli piika jotakin kaappimista oven takana. Ovi avattiin ja tuo uskollinen eläin tuli sisälle, ei tieten kuinka kiittämättömille ja tyhmille ihmisille hän tuhlasi rakkauttansa. Väsynyt pitkästä matkastansa, näytti hän kaikin tavoin ilonsa kotiin päästyänsä, meni uunin eteen ja nukkui.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isäntä kuuli kohta mitä tapahtunut oli. Noita-ämmä otettiin taas neuvoksi. Ei ole, sanoi ämmä, onneksi jos tuo peto tapetaan; mutta kyllä siitä muutoinki päästään; puhkaistaan sen silmät, niin ei se enää osaa taloon tulla jos se vielä kerran viedään kauas merelle. Julma isäntä suostui julmaan neuvoon; tämän uskollisen ja viattoman elävän silmät puhkaistiin. Verta vuotavana ja kivuissansa kiertelevänä pantiin hylje taas veneesen ja vietiin ja jätettiin kauvas merelle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viikko kului eikä talossa sen enempää iloa ollut. Karjasta kuoli yksi toisensa perään, ja vihdoin sanoi noita-ämmä toden että tauti oli hänen taitoansa väkevämpi. Tulemana yönä puhalsi mereltä aimollinen myrsky; tuulispäiden välissä kuului usein heikko valittava ääni. Aamu tuli, ovet avattiin ja armas hylje makasi kuolleena kynnyksellä. Hän ei taitanut sokiana enää saada elatustansa, vaan kuoli nälkään. Hänen ruumiinsa haudattiin santakuoppaan. Mutta talossa seurasi onnettomuus onnettomuutta. Kaikki meni nurin; karja kuoli, katovuosi tuli, lapset kuolivat ja vihdoin kuoli itse isäntäkin sokiana ja köyhtyneenä. Noita-ämmä tuli lain edessä osalliseksi ihmisen murhaan ja hirtettiin."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(Gustaf Erik Euren: <i>Suomen maan meripedot</i>. <i>Maalikuvilla selitetyt</i>. Turussa 1855, J. W. Lillja & Co. kirjapainossa)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-38424315034400589652017-04-13T14:30:00.000+03:002017-04-13T14:30:31.549+03:00142. Oi & Voi (osa 5:)<div style="text-align: justify;">
(jatkoa edellisiin postauksiin)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
”Oman erityisen huomion saa esimerkiksi (…) Eskelisen myöhäismoderniksi kutsuma aika 1960-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin.” (Heidi Grönstrand: ”Jännitteinen proosahistoria.” <i>Niin & Näin</i> 1/2017, 143)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 20. Myöhäismodernismi ei proosahistoriassani ole perioditermi ja tämä käy erinomaisen selväksi jo Iikka Vuotilan <i>Kuin lähtö</i> -romaanin käsittelyn yhteydessä: ”Vaikka kerronnassa on etualalla kertojan epistemologinen epätietoisuus, se on erottamattomissa fiktiivisen maailman ontologiasta. Näin ollen Vuotilaa ja hänen teostaan voi pitää suomenkielisen myöhäismodernismin varhaisimpana edustajana.” (<i>Raukoilla rajoilla</i>, 476) </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
”Myös postmodernismin aika on luotauksen kohteena, ja hyvä niin. 1980-luvulla ilmestyi paljon teoksia, jotka irrottautuivat aiemmasta kirjallisuuden traditiosta ja jäsensivät nykyhetkeä ennen kokemattomilla tavoilla. On helppo olla samaa mieltä Eskelisen kanssa siitä, että tämä aika ansaitsee tulla paljon tarkemman tutkimuksen kohteeksi kuin mitä se toistaiseksi on ollut. Omassa analyysissaan Eskelinen nostaa esiin muiden muassa Matti Pulkkisen <i>Romaanihenkilön kuoleman</i> (1985), Hans Selon <i>Pilvihippiäisen</i> (1985) ja Marjaana Jäntin <i>Amorfiaanan </i>(1986).”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 21. Postmodernismikaan ei ole teoksessani mikään aikamääre tai perioditermi eikä postmodernismi ole jokin ”ennen kokematon tapa jäsentää nykyhetkeä.” Kuin todisteeksi tietämättömyydestään Grönstrand kirjoittaa väärin sekä Selon romaanin nimen (se on <i>Pilvihipiäinen</i> eikä Pilvihippiäinen) ja <i>Amorfiaanan</i> kirjoittajan nimen (se on Mariaana eikä Marjaana Jäntti). Toisin kuin Grönstrandin arvostelun perusteella voisi kuvitella, <i>Raukoilla rajoilla</i> ei pääty 1980-luvun postmodernismiin. Teokseni viimeinen luku on nimeltään Modernismin jälkeen ja se käsittelee postmodernismin lisäksi muun muassa ergodista, käsitteellistä ja proseduraalista proosaa ja spekulatiivista fiktiota. Toivon kommenttien puutteen johtuvan siitä, että Grönstrand ymmärsi 1980-luvulle tultaessa kulkeneensa jo aivan liian pitkään itselleen aivan liian vaikeassa ja vieraassa kirjallisessa maailmassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Arvostelunsa loppukaneetissa Grönstrand palaa nyrpeään moralismiinsa ja toivoo turhia: ”Eskelisen <i>Raukoilla rajoilla</i> avaa reittejä uuden tiedon äärelle ja kannustaa miettimään tuoreita tapoja jäsentää suomalaista kirjallisuutta. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä tieto löytää kirjallisuudesta kiinnostuneen lukijakunnan. Suomalaisen kirjallisuuden historiaa luotaavan teoksen arvoa ei mitata siitä kirjoitettujen kritiikkien määrässä – tai niihin tuotettujen vastineiden terävyydessä. Tohdin veikata, että kirjan tahditon piikikkyys, asiaton pauhu ja puhina estävät monia kirjallisuusammattilaisia tutustumasta Eskelisen näkemyksiin ja kehittämästä niitä edelleen.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 22. Kirjani toisesta painoksesta ja kirjastovarausten määrästä päätellen Grönstrandin veikkaus meni pieleen ja <i>Raukoilla rajoilla</i> on jo saavuttanut kirjallisuudesta kiinnostuneen lukijakunnan. Ja jos joitakin kuolleita sieluja menetänkin, niin he ovat juuri niitä, joilla ei ole pienimpiäkään edellytyksiä kehittää näkemyksiäni edelleen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 23. Jos taitamattomaan, mutta arvo- ja vaikutusvallalla silattuun tai ulkokullattuun kotimaiseen kirjallisuudentutkimukseen kohdistuva ajoittainen piikikkyys ja puhina pelottavat, niin kirjallisuusammattilaisen (tai sellaiseksi itseään luulottelevan tai kasvattavan) ei ehkä kannattaisi rakentaa teoriataloaan oljista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-88125650529430554592017-04-12T17:30:00.000+03:002017-04-12T17:30:40.067+03:00141.Oi & Voi (osa 4: uhkavaatimus sopulien u-käännöksestä)<span style="text-align: justify;">(jatkoa edellisiin postauksiin)</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Heidi Grönstrandin <i>Raukoilla rajoilla</i> -arvostelun viimeinen osa on nimeltään Vaatimus modernismitutkimuksen uudistamisesta. Sanottakoon heti alkuun, etten tuollaista vaatimusta esitä, sillä jos niin tekisin, tuntisin olevani kuin evoluutiotutkija, joka esittää vaatimuksen sopulien u-käännöksestä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Grönstrandin käsityksen mukaan yhdeksi proosahistoriani ”piilokäsikirjoitukseksi on hahmotettavissa huoli ja hätä siitä, että modernismin moninaisuus, erityisesti sen kansainväliset ulottuvuudet, on tutkimuksessa jäänyt ymmärtämättä ja että kartoittamatonta historiaa on yksinkertaisesti liikaa.” (Heidi Grönstrand: ”Jännitteinen proosahistoria”. <i>Niin & Näin</i> 1/2017, 143)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 15. Modernismin suhteen en tunne Grönstrandin hahmottamaa hätää ja huolta vaan vain ärtymyksensekaista ihmetystä siitä, että eurooppalais-amerikkalais-globaalin proosamodernismin tunnusmerkistöjä ei vieläkään haluta tai osata soveltaa suomenkielisen ja suomalaisen proosamodernismin tunnistamiseen, kuvailuun ja analysointiin vaan niiden tilalla on vuosikymmeniä käytetty ja käytetään usein edelleenkin surkuhupaisia ite-kriteereitä. Ero on suunnilleen sama kuin sormenjäljillä ja kallonmittauksella rikostutkimuksessa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
”Tätä tutkimuksellista aukkoa Eskelinen lähtee täydentämään erottelemalla eri modernismin aaltoja, analysoimalla ja arvottamalla kerrontaratkaisuja. Ajatus peräkkäisistä, rinnakkaisista, osittain sisäkkäisistä, mutta silti toisiaan täydentävistä linjoista (tai aalloista) on kiinnostava tapa lähestyä proosan modernismin, erityisesti 1940-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin ulottuvan ajanjakson, moninaisuutta.”</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 16. Jos näin on ja kun tämä aaltomalli läpäisee koko pitkän modernismiluvun, niin mitä mieltä on Grönstrandin tapaan väittää heti seuraavan kappaleen lopussa, että ”Eskelinen tuntuu kuitenkin käyttävän enemmän tilaa modernismitutkimuksen ankaraan kritiikkiin kuin varsinaisten tutkimuksellisten avausten tekemiseen”? Varsinkin kun mutu-tuntuma tilankäytöstä olisi ollut helppo tarkistaa tosiasioita vastaavaksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
”Eskelinen linjaa, että aiheiden puolesta proosa tekee irtiottoa sodasta mutta myös perinteisistä lajimääreistä. Se nojaa moniulotteisiin rakenneratkaisuihin, usein metafiktioon.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 17. En linjaa enkä väitä mitään tällaista – kyse on Grönstrandin ikiomasta kuvitelmasta, jolla tosin saattaa olla jokin yhteys heikkotasoiseen kotimaisen modernismin tutkimukseen. Kolmasosa Grönstrandin projektiosta selittyy sillä, ettei hän lue riittävän tarkasti sitä vähää minkä kirjoitan muutaman 1950-luvun prosaistin suhtautumisesta lajimääreisiin: ”Yksi merkki tämän uuden, sodanjälkeisen kirjailijasukupolven kriisitietoisuudesta on heidän tapansa ottaa etäisyyttä lajimääreisiin: Nummi antaa novellikokoelmalleen alaotsakkeen etsauksia ja Mannerkorpi novelleja, lastuja, hämähäkkejä. Mannerkorven tapauksessa määreet korreloivat esikoiskokoelman <i>Niin ja toisin </i>sisäiseen kolmijakoon, teoksen viimeinen jakso on neliosainen allegorinen eksistentialistinen ahdistuneisuusnovelli yksinäisyydestä, nimeltään Hämähäkit. Silti molemmat kokoelmat ovat aivan selkeitä novellikokoelmia ja määreet kertovat Mannerkorven huumorintajusta (tai sen puutteesta) ja Nummen aputaiteisiin turvautuvasta ahtaasta näköalasta kirjalliseen perinteeseen. Nyrkkisääntönä täytyy näet pitää sitä, että jos kirjailija, kriitikko, kirjallisuushistorioitsija tai kirjallisuudentutkija määrittelee tekstiä musiikin, elokuvan tai kuvataiteen termein, hänen koordinaattinsa ovat hukassa ja hän on pahasti eksyksissä ja samalla sietämättömän tietämätön kirjallisten perinteiden moninaisuudesta ja joustavuudesta.” (<i>Raukoilla rajoilla</i>, 401–402) Mannerkorpi ja Nummi eivät siis tehneet irtiottoa vaikka saattoivat hyvinkin kuvitella tekevänsä niin. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
”Analysoitava teosjoukko ei kuitenkaan yllätä. Siinä on muun muassa Sinikka Kallio-Visapään, Jorma Korpelan, Lassi Nummen, Pentti Holapan, Marja-Liisa Vartion, Veijo Meren, Paavo Haavikon, Eeva-Liisa Mannerin, Hannu Salaman ja Markku Lahtelan teoksia.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 18. Luettelosta olisi saanut yllättävämmän, jos Grönstrand olisi poiminut siihen vaikkapa Aapo Junkolan, Tyyne Saastamoisen, Iikka Vuotilan, Alpo Jaakolan ja Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan. Tohdin myös pitää todennäköisenä, ettei Grönstrand ennen proosahistoriaani tuntenut sellaisia teoksia kuin <i>Meri kiipeilee</i> ja <i>Kuin lähtö</i> saati ymmärtänyt niiden merkitystä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 19. Analysoitavaksi valikoitunut teosjoukko, teosanalyysiin varattu tila, analyysin tulokset ja niiden sijoittaminen päällekkäisiin, rinnakkaisiin ja peräkkäisiin historiallisiin jatkumoihin ovat mielestäni tärkeämpiä kuin Grönstrandin bongaamat kirjailijanimet. Koska <i>Raukoilla rajoilla</i> on kirjallisuushistoria, niin Grönstrandin olisi ollut mielekästä katsoa miten tuttuja hänen pudottelemansa nimet ovat aikaisempien kirjallisuushistorioiden perusteella.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Havainnollistan asiaa ottamalla esimerkiksi Markku Lahtelan kirjallisuushistoriallisen näkyvyyden ja vertailukohdaksi se, mitä hänen teoksistaan kirjoitetaan kahdessa edeltäjässäni, Kai Laitisen <i>Suomen kirjallisuuden historiassa</i> (1997) ja Yrjö Varpion päätoimittamassa <i>Suomen kirjallisuushistoriassa 1-3</i> (1999).</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Laitinen kirjoittaa tämän verran: ”Samana vuonna Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa Markku Lahtela esitti keskustelunalustuksen 'Kauneudesta' ja muistutti sen tarpeellisuudesta.” (sivu 543) ”'Milleriläisen' proosan piirissä liikkui alkuvaiheissaan Markku Lahtela (1936–1980), etsijä ja kokeilija, joka teki löytöretkiä eri suuntiin ja liikkui filosofian ja kaunokirjallisuuden välimaastossa, kunnes tavoitti omimman tyylinsä fantasiaa ja kulttuurikritiikkiä yhdistävässä romaanissa <i>Sirkus </i>(1978). Teoksen postmodernit 'metafiktiiviset' piirteet ovat merkille pantavan varhaisia” (sivu 584) Useiden 1970-luvulla toimineiden kirjailijoiden asenne oli kokeileva, uutta etsivä. Tällaisia olivat Markku Lahtela ja Kari Aronpuro, <i>Finlandia</i>-sarjaansa aloitteleva Hannu Salama, ja ikään kuin synnynnäisesti omille teilleen poikkeava Timo K. Mukka, mutta joukkoon voisi laskea vielä Juha Mannerkorvenkin.” (Sivu 586) Siinä kaikki.</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<i>Suomen kirjallisuushistoria</i> tyytyy yhtä vähään sekä määrällisesti että laadullisesti. Se mainitsee Lahtelan kääntäneen Kerouacin romaanin <i>Matkalla</i>, yhdistää hänet aineistoromaaniin (”Ennen 1960-luvun puoliväliä kehittyi ns. aineistoromaani, jollaisia kirjoittivat mm. Markku Lahtela, Pentti Saarikoski ja Kari Aronpuro”) ja täsmentää myöhemmin väitteen näin: ”Prosaisteista Markku Lahtela sovelsi kollaasitekniikkaa näyttävimmin teoksissaan <i>Jumala pullossa</i> (1964) ja <i>Se</i> (1966).” Siinä kaikki. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Raukoilla rajoilla</i> sen sijaan käsittelee Lahtelan romaaneja noin kahdeksan sivun verran, mutta tätä monikymmenkertaista eroa edeltäjiini ja tämän eron seurauksia Grönstrand ei ilmeisesti havaitse tai pidä merkityksellisenä, koska pelkät tutut kirjailijanimet tuntuvat riittävän hänelle pavlovilaisen tunnistamisrefleksin läpilyöntiin ja sitä seuraaviin hutihavaintoihin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(jatkuu) </div>
<br />
<br />Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-34724252319979655572017-04-09T17:30:00.000+03:002017-04-09T17:30:17.012+03:00140. Oi & Voi (osa 3: turkulaista tuotesijoittelua)<div style="text-align: justify;">
(jatkoa edellisiin postauksiin)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Arvostelunsa toisen osan toisessa kappaleessa Grönstrand joutuu jo turvautumaan paheksuntaan ja vihjailuun kuin lisätodisteena siitä, ettei hänellä ole asiallista sanottavaa eikä riittävää tietopohjaa. Tässä näyte paheksunnasta: ”Eskelinen huitoo ja hutkii. Kirjallisuusvaikuttajat kuulevat kunniansa. Yksi on 'tynnyrissä kasvanut', toinen 'käsittämättömän avuton' tai 'teoriarajoitteinen'. Kotimainen kirjallisuus tieteenalana näyttäytyy kovin pölynpeittämänä.” (Heidi Grönstrand: ”Jännitteinen proosahistoria.” <i>Niin & Näin</i> 1/2017, 143)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 10. En huido enkä hutki vaikka Grönstrand niin uskotteleekin irrottamalla kommenttini asiayhteyksistään ja perusteluistaan. Kutsun Tuomas Anhavaa tynnyrissä kasvaneeksi hänen <i>Ulysses</i>-kommenttinsa perusteella (se on luettavissa myös tämän blogin postauksesta nro 8) – tynnyrinhän voisi ymmärtää viittaavan myös yhteytensä eurooppalaiseen modernismiin tieten tahtoen katkaisseeksi Suomeksi, jolloin aloitteleva Anhava ei suinkaan olisi ainoa 'tynnyrissä kasvanut' ja siksi niin sietämättömän tietämätön skribentti. Kai Laitista kutsun teoriarajoitteiseksi hänen rinnastettuaan Hyryn ja Robbe-Grillet'n ja Juhani Niemeä luonnehdin käsittämättömän avuttomaksi tutkimuskohteensa (suomalaisen proosamodernismin) rajaamisessa ja analysoinnissa erittäin monista syistä, jotka käyvät ilmi paitsi kirjastani myös tämän blogin postauksista nro 49–53. Siteeraamieni tutkijoiden tai muiden kommentaattoreiden skandaalimainen tiedottomuus ja taidottomuus eivät tunnu Grönstrandia häiritsevän toisin kuin erittäin ekonominen tapani kommentoida niitä, joten ilmeisesti Grönstrandistakin <i>Ulysses</i> on romaanitaiteellisessa mielessä vain suunnaton, epämääräinen möhkäle, Hyry suomalaisen kirjallisuuden Robbe-Grillet, ja modernismin ja modernisaation sekoittaminen ja tietämättömyys kansainvälisen modernismin perusasioista professoreille sallittua vielä 1990-luvullakin. Jos näin on, minulla olisi hyvä syy luonnehtia myös Grönstrandia teoriarajoitteiseksi ja käsittämättömän avuttomaksi tutkijaksi, mutta ehkä tyydyn vain toivomaan, että pöly peittäisi hänenkin erehdyksensä mahdollisimman pian.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Grönstrandin argumenttien ehtymistä kuvaa hyvin hänen turvautumisensa perusteettomaan vihjailuun. Ensin tähän tapaan: ”Sieltä täältä toki tunnistaa, että käsillä oleva teos on paljon velkaa esimerkiksi 1900-luvun alun työväenkirjallisuutta koskevalle tutkimukselle. Itse tutkimukset ja niiden tekijät Eskelinen kuitenkin jostain syystä pitää visusti omana tietonaan.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 11. Koska Grönstrand ei perustele väitettään eikä täsmennä ”velkani” laatua (eli mitä mukamas olisin velkaa ja kenelle), sivuutan väitteen epäeettisenä mustamaalaamisyrityksenä seuraavan lyhyehkön kommentin (11a) kera.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Kommentti 11a. Mitä 1900-luvun alun työväenkirjallisuuteen tulee, niin mainitsen sitä käsitellessäni Raoul Palmgrenin ja hänen viisi teostaan (<i>Joukkosydän I-II</i>; <i>Kapinalliset kynät I-III</i>), joiden sanon pystyttäneen ”tutkimusalan kivijalan”, mutta samalla totean niiden olevan ”sekä lähestymistavaltaan että teoreettiselta orientaatioltaan pahasti vanhentuneita, rajoittuneita ja ristiriitaisia” ja perustelen lyhyesti miksi. Ja jos Grönstrand olisi vaivautunut tutustumaan lähdeluettelooni sisältyviin teoksiin, hänelle olisi valjennut, että monet niistä käsittelevät myös niitä 1900-luvun alun työläiskirjailijoita (K.A. Järvi; Hilda Tihlä; Konrad Lehtimäki; Kalle Rissanen; Lauri Luoto), joista itsekin kirjoitan, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että kirjoittaisin heistä samalla tavoin kuin edeltäjäni tai sijoittaisin heidät edeltäjieni konstruoimiin kirjallisuushistoriallisiin ja ideologisiin konteksteihin. <br />
///<br />
<div style="text-align: justify;">
Grönstrand ei kuitenkaan malta lopettaa absurdia mustamaalaustaan vaan huipentaa sen tavalla, jota voisi kutsua turkulaiseksi tuotesijoitteluksi: ”Eskelinen, joka on vaikuttunut Algot Untolan moniaineksisesta, runsaasta, kirjallisuuden valtavirtaa kyseenalaistavasta tyylistä ja nostaa tämän erittäin tärkeäksi suomalaisen proosakirjallisuuden uudistajaksi, mainitsee Kaisa Kurikan Algot Untola -tutkimuksen hämmentävästi vain ohimennen. Ilman sitä Eskelisellä olisi huomattavasti laimeammat ainekset argumenttinsa tueksi. Lähdeluetteloon Kurikan Untola-tutkimus sentään on löytänyt tiensä.” </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 12. Jos Grönstrand olisi lukenut kirjani Algot Untolaa käsittelevät osuudet, hän olisi ehkä voinut ymmärtää, että Untolan tyyli ei ole hänen tuotannossaan juuri se elementti, joka kyseenalaistaa ”kirjallisuuden valtavirtaa”. En siis ole vaikuttunut Untolan tyylistä vaan tyyleistä ja tyylien yhdistelmistä – ja niitäkin enemmän mm. Untolan parhaiden kompositioiden moniulotteisuudesta ja hänen teostensa välisestä suhdeverkostosta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 13. Ilmeisesti Grönstrand ei lainkaan tunne Untola-tutkimusta, koska ei näe tai halua nähdä kuinka paljon Kurikan tutkimus perustuu edeltäjiinsä (vaikka Kurikka ei mitenkään peittele tätä). Grönstrand ei tunnu tuntevan Kurikan tutkimustakaan, joka painottuu Untolan tarkastelun ja osin Deleuzen ja Guattarin avulla verkkaisesti ja toisteisesti rakentuvaan teoriaan tekijyydestä ja tekijänimistä (se on myös Kurikan väitöskirjan mielenkiintoisin osa niin hyvässä kuin pahassakin). Toisaalta on uskottavaa, ettei helppojen tekstien parissa tutkijanuraansa rakennellut Grönstrand tunne Deleuzea ja Guattaria tarpeeksi hyvin voidakseen arvioida Kurikan argumentaatiota, mutta olisi hänen silti pitänyt huomata että Kurikan väitöskirja ei käsittele kuin osaa Untolan julkaistusta proosatuotannosta ja julkaisemattomastakin vain kolmea teosta. Toki pidän sympaattisena sitä, että 1980-luvulta asti minua tutkijana inspiroineet Untola, Deleuze ja Guattari kohtaavat jo 2010-luvulla Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitoksella. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 14. Proosahistoriani pitkässä Untola-jaksossa siteeraan seuraavia Untolan kirjallista tuotantoa, sen julkaisuhistoriaa, Untolan laitonta teloitusta ja ajankohdan poliittista kontekstia valaisseita kirjailijoita, kirjallisuudentutkijoita ja historioitsijoita: O.A. Kallio, Veijo Meri, Elsa Erho, Liisi Huhtala, Kyösti Wilkuna, Eino Railo, Rafael Koskimies, Juhani Aho, Jaakko Paavilainen, Paavo Haavikko, Jukka Kekkonen, Oula Silvennoinen, Aapo Roselius, Marko Tikka ja tietysti siteeraan Untolaa itseään. Heidän lisäkseen viittaan ainakin Aatos Ojalaan, Tuomas Anhavaan, Marko A. Hautalaan, Leo Lindsteniin, Pentti Salmeliniin, V.A. Koskenniemeen, Maria-Liisa Kunnakseen, Juha Siltalaan, Marjo Liukkoseen ja Kaisa Kurikkaan. Grönstrandin turkulaisen tutkijaetiketin mukaan pelkkä Kurikka olisi kai riittänyt. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(jatkuu) </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-5193714573315099122017-04-08T17:30:00.000+03:002017-04-08T17:30:26.136+03:00139. Oi & Voi (osa 2: Back to basics)(jatkoa edelliseen postaukseen)<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Grönstrandin arvostelun toinen osio on nimeltään Paluu menneisyyteen. Se alkaa kirjoittajalleen tyypillisen yksiulotteisella ja ennakkoluuloisella käsityksellä kirjallisuushistoriasta: ”Eskelisen kirjallisuushistorialla on ansionsa, mutta silti ei voi välttyä ajatukselta, että kirjallisuushistorian kirjoittamisessa kuljetaan myös taaksepäin. <i>Raukoilla rajoilla </i>huokuu sellaista aikaa, jolloin kirjallisuushistoria oli yhden miehen näkemyksen juhlaa ja kirjallisuuden ukonvirtaa kirjailija kerrallaan avaavaa. Monologivaikutelmaa lisää se, että esimerkiksi sellaiset aikaisemmat kirjallisuushistoriat kuin <i>Sain roolin johon en mahdu</i> (1989), <i>Suomen kirjallisuushistoria</i> (1999) ja <i>Suomen nykykirjallisuus</i> (2013) ohitetaan vain lyhyenlännällä maininnalla.” (Heidi Grönstrand: ”Jännitteinen proosahistoria”. <i>Niin & Näin</i> 1/2017, 143)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 4. Ehkä Grönstrand pitää taaksepäin kulkemisesta (hänen vähän siteerattu väitöskirjansahan käsitteli 1840-luvun ruotsinkielisiä romaaneja eli vaikeustasoltaan varsin vaatimatonta hengenravintoa) tai hänen koordinaattinsa ovat muuten vain sekaisin, koska hänen lopputulemansa on kuitenkin se, että ”Eskelisen <i>Raukoilla rajoilla</i> avaa reittejä uuden tiedon äärelle ja kannustaa miettimään tuoreita tapoja jäsentää suomalaista kirjallisuutta.” Grönstrand ei liioin tunnu hahmottavan eroa <i>Suomen kirjallisuushistorian</i> ja <i>Suomalaisen kirjallisuuden historian</i> kaltaisten "kokonaishistorioiden" ja proosahistoriani kaltaisten "osittaishistorioiden" välillä arvioidessaan yksiulotteisen (eteenpäin/taaksepäin) historiankäsityksensä avulla sitä mitä pitää yhdelle kirjallisuushistorioitsijalle sopivana toimintasäteenä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 5. Suosittelen Grönstrandille (kuten muillekin) Steven Mooren kaksiosaista romaanikirjallisuuden globaalihistoriaa <i>The Novel. An Alternative History</i> (2010; 2013) massiivisen todistusvoimaisena näyttönä siitä, että yhden kirjoittajan kirjallisuushistorioiden aika on kaikkea muuta kuin ohi. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 6. Sekä yhden että useamman kirjoittajan kirjallisuushistoriat voivat niin onnistua kuin epäonnistua, sillä kummassakin on omat riskinsä – kirjoittajaryhmien osalta esimerkiksi koordinaation puute, kollegiaalinen hymistely, jaetut ideologiset ennakkokäsitykset ja muut sokeat pisteet sekä selitysvoimansa menettäneisiin, mutta arvovallalla silattuihin paradigmoihin tarrautuminen. Olen suhteellisen kovasanaisesti arvioinut ryhmätyönä tehtyjen <i>Suomen kirjallisuushistorian </i>ja <i>Suomen nykykirjallisuuden</i> puutteita ja virheellisyyksiä pitkissä arvosteluissani (”Ei laaksoa, ei kukkulaa”, <i>Nuori Voima</i> 3/2000, 32-35, ja ”Myötähäpeää ja vastakaanonia. <i>Suomen nykykirjallisuus</i> kadonnutta aikaa etsimässä”, <i>Kritiikki XI</i> [syksy 2014], 95–101). Harkitsin hetken niiden sisällyttämistä liitteinä proosahistoriaani, mutta luovuin ajatuksesta mm. siksi, että pidin sitä turhana riidanhaastamisena (ja arvosteluhan on lopulta pelkkä arvostelu). Mea maximum culpa. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 7. Tuntemuksissaan, vaikutelmissaan, ja ennakkokäsityksissään kovin mielellään rypevän ja niistä vaivalloisesti irtipyristelevän Grönstrandin olisi kaikesta huolimatta pitänyt kyetä huomaamaan, että siteeraan hyväksyvään, ellen peräti nallepuhpositiiviseen, sävyyn Mika Hallilan metafiktiota ja Tuija Saresman suomalaisen lukemisen kulttuureita <i>Suomen nykykirjallisuudessa</i> käsitteleviä artikkeleita. Jälkimmäinen on jopa ratkaisevan tärkeä siinä miten suomalaisen lukemisen historiaa hahmotan (ja sekin käy tekstistäni ilmi). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 8. Mainion, joskin surullisen esimerkin siitä, että myös naiset ja jopa naiskollektiivitkin voivat epäonnistua kirjallisuushistorian kirjoittamisessa tarjoaa Maria-Liisa Nevalan luotsaama ja kokoama kirjoittajaryhmä teoksessa <i>Sain roolin johon en mahdu</i>. Harmittavasti epäonnistuminen tihentyy juuri sellaisten kirjailijoiden ja teosten kohdalla, joiden avulla olisi voinut kirjoittaa 1900-luvun suomalaisen proosakirjallisuuden historian ukonvirtaa uusiksi. Tässä siitä proosahistoriaani sisältyvä lyhyenläntä esimerkki: ”Kallio-Visapään ja <i>Kolmen vuorokauden </i>myöhemmästä maineesta ja kovasta kohtalosta kertoo paljon tämä lyhyt sitaatti, joka on kaikki mitä Maria-Liisa Nevalan toimittama naiskirjallisuuden historia <i>Sain roolin johon en mahdu</i> (1989) kirjailijasta ja hänen pääteoksestaan kirjoittaa, verratessaan sitä kaiken huipuksi, pelkästään temaattisesti ja siinäkin epäonnistuen, Irja Sallan perin perinteiseen romaaniin <i>Unissakävijä</i> (1943): 'Samanlaista eksistentialistissävyistä ahdistusta on myös Sinikka Kallio-Visapään (s. 1917) romaanissa <i>Kolme vuorokautta </i>(1948), joka ilmestyessään herätti huomiota kerronnaltaan modernina romaanikokeiluna. Kallio-Visapään teoksessa ahdistus liittyy taiteilijaproblematiikkaan. Romaanin runoilija Paula elää voimakkaan itsetuhovietin vallassa ja hänen minäkuvansa on äärimmäisen kielteinen. Hänen sieluaan raastavat ristiriidat ja voimakas dualismi estävät hänen luovan työnsä. <i>Unissakävijän</i> Marjatan tavoin Paula tuntee, että juuri hän on syypää maailman kaikkiin synteihin. Itsemurha on hänelle ainoa ulospääsytie tästä tilanteesta.' (<i>Sain roolin johon en mahdu</i>, 336) Ei siis ihme, että perinnettä uudistavat tai peräti uuden perinteen aloittavat naiskirjailijat jäävät sivuun ja unohduksiin kirjallisuushistoriassa.” (<i>Raukoilla rajoilla</i>, 404–405) Ehkäpä olisi kannattanut hieman avata Kallio-Visapään ”modernin romaanikokeilun” luonnetta sisältöreferaatin sijasta ja päästä näkemään <i>Kolme vuorokautta</i> sodanjälkeisen modernistisen proosan aloituksena. Samanlaiset tutkijoiden taidottomuudesta kielivät painotusvirheet kertautuvat yhä uudestaan suomalaisissa kirjallisuushistorioissa ja johtavat siihen, että kompositioltaan moniulotteiset, vaikeat tai vaikeaksi koetut tekstit rajautuvat säännönmukaisesti ulos kirjallisuushistoriasta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 9. Jos Grönstrand olisi vaivautunut edes selailemaan edeltäjiäni, hän olisi ehkä huomannut, etteivät nekään keskustele keskenään kuin implisiittisesti (eli historiallisten hahmotustensa eroissa). Esimerkiksi Kai Laitinen mainitaan kyllä usein <i>Suomen kirjallisuushistorian</i> sivuilla, mutta esipuheen kohteliasta mainintaa lukuun ottamatta muissa rooleissa (kuten kriitikkona, <i>Parnasson</i> päätoimittajana ja kulttuurisuhteiden vaalijana) kuin kirjallisuushistorioitsijana. Tälle kirjallisuushistoriagenren ominaisuudelle on helposti ymmärrettävät pragmaattiset syynsä. Jos olisin keskittynyt edeltävien kirjallisuushistorioiden ja niitä tukevan tutkimuksen arviointiin ja kritiikkiin, niin olisin saanut nopeasti aikaiseksi 600-sivuisen teoksen, mutta se ei olisi enää ollut suomenkielisen proosakirjallisuuden historia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(jatkuu) </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-80426805146673121602017-04-06T17:00:00.000+03:002017-04-06T17:00:32.140+03:00138. Oi & voi (osa 1: Kubikin Kuutio for beginners) <div style="text-align: justify;">
Suuresti arvostamani <i>Niin & Näin</i> -lehden uudessa numerossa (1/2017) Heidi Grönstand arvioi proosahistoriaani otsikolla Jännitteinen proosahistoria. Arvostelunsa lyhyehkössä johdannossa Grönstrand huomaa minun seuranneen ”historiantutkimuksessa viime vuosina tehtyjä linjauksia” ja kirjoittaa, että ”<i>Raukoilla rajoilla</i> on intohimoisella otteella kirjoitettu runsaudensarvi, joka tarjoilee suomalaiseen kirjallisuushistoriaan perehtyneellekin paljon uutta.” So far, so good. Valitettavasti arvostelun kuluessa käy liian usein ilmi, että Grönstrand ei ole kovin hyvin perehtynyt suomalaisen saati suomenkielisen kirjallisuuden historiaan eikä kirjallisuushistorian lajityypin peruskuvioihin. Grönstrandin arvio jakautuu kolmeen pääosaan ja lyhyeen loppukaneettiin. Käyn ne läpi yksi kerrallaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Arvostelun ensimmäinen osassa ("Kielipoliittisia valintoja?"), Grönstrand yrittää päästä perille kirjallisuushistoriani kaksoisrajauksen (kieli + proosa) seurauksista, mutta kompastelee tuon tuostakin omiin ennakkoluuloihinsa: ”Vaikka Eskelinen hahmottaa proosan lajina, joka 'ei rajaudu maantieteeseen eikä kansallisvaltioon saati muutamaan lajityyppiin', kuten hän itse asian ilmaisee, kielirajaus tuntuu paluulta nationalistisiin puolustusasemiin.” Heti seuraavan kappaleen alussa Grönstrand tuntuu kuitenkin hetkeksi saaneen edes yhden juonen päästä kiinni: ”Eskelisen rakkaus, kokeellinen kirjallisuus, ja sille teoksessa annettu reipas tila toki tekee tyhjäksi ajatuksen kansallismielisestä tarkoitusperästä.” Grönstrandin perustelu kertoo minulle, että emme käsitä kokeellista kirjallisuutta lainkaan samalla tavalla, mutta olkoon, koska olen heikkona hetkiin, jolloin kriitikon uusi väärinkäsitys kumoaa hänen edellisen väärinkäsityksensä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toinen kummallinen ja hupaisa ristiriita Grönstrandin arvosteluun syntyy siitä, että hän siteeraa teokseni johdannossa esittämiäni perusteluita rajaukselleni (mm. sen, että keskittyminen yhteen kirjallisuuden keskeiseen osa-alueeseen tuo paremmin näkyviin kirjallisuusmaailman sisäisen dynamiikan ja sen kytkökset kirjallisuuden ulkopuolisiin poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin virtauksiin ja rakenteisiin), mutta väittää silti, että ”Eskeliselle yksikielisyys kuitenkin näyttäytyy kirjallisuushistorian kirjoittamisen itsestään selvänä lähtökohtana, jota hän ei sen kummemmin lähde reflektoimaan.” Kaiken huipuksi Grönstrandin arvostelun viimeisen kappaleen yhteenveto näyttää, että valitsemani rajaus (keskittyminen suomenkieliseen proosaan) tuottaa ainakin Grönstrandin kohdalla juuri sellaisia vaikutuksia, joita rajauksellani tavoittelin: ”Eskelisen <i>Raukoilla rajoilla </i>avaa reittejä uuden tiedon äärelle ja kannustaa miettimään tuoreita tapoja jäsentää suomalaista kirjallisuutta.” </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jakson päätteeksi Grönstrand uhraa pitkän kappaleen Elmer Diktoniukselle eli yhdelle oman kielinationalistisen tutkimuskohteensa esittelylle yhdistämällä sen huterasti kokeellisen kirjallisuuden ”kielipeleihin”. Kas näin: ”Moninaiset kielikokeilut ovat niin ikään erottamaton osa Elmer Diktoniuksen tuotantoa, joka ei ole niin ruotsinkielinen kuin millaiseksi se usein mielletään. Eskelinen kyllä viittaa Diktoniukseen pari kertaa, mutta tarkempi perehtyminen Diktoniuksen teksteihin olisi vankistanut Eskelisen käsitystä modernismin läpimurrosta Suomessa. Vaikka kirjallisuudentutkimuksessa elää sitkeästi perinne käsitellä erikseen suomen- ja ruotsinkielistä modernismia, modernisti-Diktoniuksen romaanipari <i>Janne Kubik/Janne Kuutio</i> kyseenalaistaa perusteellisesti tämän jaon mielekkyyden. Suomen kieli tihkuu Diktoniuksen ruotsin kieleen, eikä suomenkielistä <i>Janne Kuutiota </i>pidä ajatella <i>Janne Kubikin</i> yksioikoiseksi käännökseksi. Se on oma itsenäinen teos, jonka rakennekin poikkeaa ruotsinkielisestä versiosta.” (Heidi Grönstrand: ”Jännitteinen proosahistoria”. <i>Niin & Näin</i> 1/2017, 142)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 1. Ei ole mikään salaisuus, että <i>Janne Kuutio</i> (1946) on tekijän jonkin verran mukailema (eikä vain yksioikoinen) suomennos <i>Janne Kubikista</i> (1932). Vaatimattoman mukailun ydin on siinä, että <i>Janne Kubikissa</i> kertomusta täydentävä ”kommenttiraita” on sijoitettu yhtenäisenä teoksen loppuun otsakkeella Efterord kun taas <i>Janne Kuutiossa</i> ”kommenttiraita” on jaettu osiin ja sijoitettu jokaisen luvun loppuun. Kummallakin ratkaisulla on etunsa ja niiden erolla saattaisi olla ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa suomennoksen statusta itsenäisenä teoksena, jos kursivoitujen kommenttien rooli olisi voittopuolisesti kertomusta riitauttava eikä täydentävä. Kommenttiraidan luonne selviää hyvin myös Diktoniuksen Tekijän sanasta, joka on painettu <i>Janne Kuution</i> toisen painoksen (1996) takakanteen: ”[<i>Janne Kuution</i>] rumuus johtuu siitä aikakaudesta, jolloin sen sankari eli, ja rakkauteni siihen siitä asiallisesta rehellisyydestä, jolla, luullakseni, onnistuin lähestymään arkaa aihettani – ynnä eräitä osia itsessäni sekä muisteloita lapsuuteni Nurmijärveltä, joita varsinkin juttusarjan 'selityksissä' olen kosketellut.” </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lyhyesti sanottuna <i>Janne Kuutio</i> oli yksi niistä rajatapauksista, joiden sisällyttämistä proosahistoriaani harkitsin. Päädyin em. syistä kuitenkin siihen, että <i>Janne Kuutio</i> ei ole uusi itsenäinen teos (en finsk original) vaan vain hennosti muokattu käännösteksti (vertailu- ja vastakohtana voi käyttää Leevi Lehdon <i>Ulysses</i>-suomennoksen 14. lukua). Hypoteettisesti: jos joku Grönstrandin hengenheimolainen olisi saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että <i>Janne Kuutio</i> olisi sisällytettävä suomenkielisen proosan historiaan, olisin kirjoittanut sen olevan köyhän miehen <i>Berlin Alexanderplatz</i>, jonka jännitteetön kommenttiraita edustaa metafiktiivisyyden nolla-astetta, jonka maine kokeellisena romaanina on vahvasti liioiteltu, ja jonka suomenkielinen asu olisi kannattanut tarkastaa native speakerilla . Ennen kuin kukaan ehtii pahoittaa mielensä todettakoon, että arvioni ei ole kovin kaukana Diktoniuksen <i>Janne Kuution</i> ”peräkaneetissa” esittämästä arviosta, jonka mukaan <i>Janne Kuutio</i> on ”kehittynyt vaatimattomaksi ja harvaääniseksi muunnelmaksi niistä kumous- ja uusimistekniikoista, joita modernin romaanin suurmiehet soittelevat kirjoituskoneellaan kaukana avarassa maailmassa.” </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 2. Olen edeltävien kirjallisuushistorioiden (Kai Laitisen <i>Suomen kirjallisuuden historia</i>; Yrjö Varpion päätoimittama <i>Suomen kirjallisuushistoria</i>) kanssa samaa mieltä siitä, että suomen- ja ruotsinkielinen modernistinen proosa kehittyivät varsin erillään toisistaan. Tämä koskee myös Elmer Diktoniuksen <i>Janne Kubikin</i> (1932) suomeksi mukailtua käännöstä <i>Janne Kuutio</i> (1946). Vaikuttamattomuuteen on helppo löytää ainakin kuusi syytä: kieliryhmien ja kirjallisuusyhteisöjen pitkälle edennyt eriytyminen toisistaan; vaikutusvaltaisen välittäjähahmon puute; <i>Janne Kubikin/Kuution</i> avoin poliittisuus; Diktoniuksen asema (hänet ”kanonisoitiin” vasta Olof Enckellin kirjoittamassa monografiassa 1950-luvulla); pian 1940-luvun puolivälin jälkeen julkaistut modernismisuomennokset (mm. Joyce, Dos Passos, Sartre, Camus) – ja ehkä sekin, että vain kaksi vuotta <i>Janne Kuution</i> jälkeen ilmestynyt Sinikka Kallio-Visapään <i>Kolme vuorokautta</i> nosti kursivoidun kommenttiraidan käytön uudelle tasolle (toki sekään ei juuri vaikuttanut suomenkielisen proosan kehittymiseen). Toisin kuin suomenkielisen modernismin vaiheista ilmeisen tietämätön Grönstrand haluaa uskoa ja uskotella tutkijayhteisöllä on siis ollut ja on yhä edelleen hyvät syyt käsitellä erikseen suomen- ja ruotsinkielistä modernismia (sekä proosassa että runoudessa) – mikäänhän ei estä eikä ole koskaan estänyt kokoamasta näiden tutkimuslinjojen tuloksia yhteen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarkempi perehtyminen Diktoniuksen teksteihin ei siis olisi vankistanut käsitystäni modernismin läpimurrosta Suomessa enkä näe syytä muuttaa sitäkään mitä siinä <i>Janne Kuutiosta</i> kirjoitin: ”Suomalaisesta kirjallisuudesta välittyy oudon yksipuolinen kuva Anhavan kirjoitusten perusteella. On muutamia kirjailijoita, joiden tuotantoon paneutuminen olisi voinut edesauttaa modernismin läpimurtoa, mutta ainakaan tämän kokoelman (<b>blog. huom</b>. <i>Todenkaltaisuudesta</i>) perusteella Anhava ei kirjoittanut sanaakaan Irmari Rantamalan <i>Harhamasta</i>, Elmer Diktoniuksen <i>Janne Kuutiosta</i> tai Volter Kilven Saaristosarjasta, joten tässäkin mielessä suomenkielinen modernismi nyhjäistiin kuin tyhjästä.” (<i>Raukoilla rajoilla</i>, 389) </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 3. Kielet tihkuvat toisiinsa, so what? Joycen <i>Finnegans Wakessa</i> luetellaan suomenkielisiä lukusanoja, mutta en silti menisi väittämään, että suomenkielisen ja englanninkielisen proosakirjallisuuden historioita ei voisi kirjoittaa erikseen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(jatkuu)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-11986796607810205992017-04-01T17:00:00.000+03:002017-04-01T17:00:00.164+03:00137. Kaffe ja Tupakki (1855)<div style="text-align: justify;">
"Onhan toki kaffeella vieläkin vastusteliansa, vaikka kyllä turhaan sitä vastustellaan. Sitä juodaan koko maassa, ehkä muutamat arkamieliset kynsivät päätänsä sanoen sen joko vahingolliseksi juomareille taikka vahingolliseksi maalle, koska se on ulkomailta ostettava.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mitä ensin sen vahingollisuuteen juojille tulee, niin on siitä kaikkina aikoina viisasteltu niinkuin jo edellä olemme kertoneet. Alkehisto, joka kaikkein kappalten alkuaineet tutkii, näyttää että kaffeherneessä on enempi häkkyainetta kuin missäkään muussa tunnetussa kasvaimessa, ja häkkyaine on lihan pääaine. Siis on kaffeherne ja kaffejuominen suureksi palkinnoksi niille, jotka aivan vähän lihaa saavat syödäksensä. Tästä taidamme selittää miksi ihmisille on niin suuri halu tämän juoman perään; syy on se että se on paljo ravitseva. Ulkomaan valtakunnissa, joissa kaikista ihmisen elämään kuuluvista asioista tarkka vaari otetaan, on havaittu että lihan syöminen samassa mitassa on vähennyt kuin kaffeen nauttiminen on enennyt. Tässä on toinen todistus siitä että kaffeherneessä on samaa ainetta kuin lihassakin. Sentähden ei ulkomailla enään kaffeeta juodakkaan niinkuin täällä juhlallisena ja halullisena juomana, vaan sitä nautitaan ruokana, se on: sitä syödään melkein niinkuin meillä maitoa suuruspalan paineeksi. Ja sitä nauttivat tällä tavalla köyhimmätkin, työmiehet ja muut. Ei se sillen enää ole heille mikään herkku, vaan jokapäiväinen tarpeellinen ruoka. Tästä ehkä arvannee lukia kuinka juuri kaffeen nauttiminen on niissä valtakunnissa, joissa se on jokapäiväinen elatuksen aine. Tämä näkyy jo ulkopuoleltakin; sillä niissä paikkakunnissa on joka kolmannessa talossa kaffehuone, jossa ei ollenkaan muuta saa ostaa kuin kaffeeta ja jonkun palan sen viereen. Vaikka siis kaffe ei itsestänsä ole vahingollinen juojille, taitaa se kuitenki niinkuin kaikki muutkin nautitsemiset tulla vahingolliseksi ylöllisyyden tähden. Ei ole taivaan kannen alla sitä ainetta, terveellisintäkään, joka ei ylöllisesti nautittuna tulisi vahingolliseksi. Ja tietty asia on myös että mitä voimallisempi aine, sitä pikemmin taitaa se myös vahingoittaa. Senpätähden neuvoisimme omanki maamme kaffejuojia että he joisivat kaffeensa kuivan ruokapalansa paineeksi, niinkuin tekevät ulkomaillakin. Ei tosin siitä ole vahinkoa pelättävänä. Mutta toisaalta on kaffeen ja paloviinan sekoittaminen oikeana myrkkynä pidettävä, sillä molemmat jo yksinänsäkin ovat väkeviä ja voimallisia aineita. </div>
<div style="text-align: justify;">
(...)</div>
<div style="text-align: justify;">
Tupakin nauttiminen on niinkuin kaikki muutkin uudet tavat saanut kärsiä vastuksia ja vainoja; mutta sillä oli myös puolustajansa ja levittäjänsä. Merkillinen on Englannin kuninkaan Jaakko I:sen pilakirja tupakin polttamista vastaan, joka vuonna 1619 tuli ilmi nimellä Misokapnos. Se on kirjoitettu keskustelemisen tapaan. Siinä sanoo hän kuinka ilkeä on että ymmärtäväiset ja valaistut ihmiset ottavat tapoja semmoisilta villikansoilta kuin Amerikan asuvaiset, että tupakin nautitseminen vahingoitsee terveyden, heikentää ruumiin voimat, kohmeluttaa järjen, tuo myötänsä riettauden ja tekee keskinäisen elämän rivoksi; ja että, jos tupakin polttaminen kasvaa kasvamistansa niinkuin se ruvennut on, vaimojen vihdoin myös täytyisi tupakkiin turvata koska he eivät muutoin jaksaisi löyhkäävien miestensä kanssa yhdessä elää. Ja hän päättää kirjansa seuraavilla kovilla sanoilla: 'Sentähden, o kansalaiset, jos teissä vielä on vähäkin häpyä, niin pankaat pois tuo hullu nautinto, jonka alku on hävyttömyys, joka tietämättömyydestä on tavaksi otettu, joka voiton vuoksi levitetään; nautinto, jolla Jumala vihoitetaan, ruumiin terveys hävitetään, kotoelämä katkerutetaan ja kansan arvo ulkona sekä kotona häväistään; nautinto, paha silmille ja vielä pahempi nenälle, aivoille vahingollinen ja keuhkoille kalvavainen; nautinto, jonka paksut, mustat savupilvet antaa oikean kuvauksen helvetin kaasusta." Mutta vaikka Jaakko todellakin oli tupakin vihollinen ja kielsi sen viljelemisen Englannissa, oli tämä kirja kuitenki enimmästä päästä pilkaksi kirjoitettu. Kuitenki sai se vastustelioita täydellä todella; sillä muutamat Jesuitat Puolan maalla kirjoittivat sitä vastaan kirjan Antimisokapnos. Ymmärrettävä on että kuningas Jaakko saarnasi kuuroille korville. Tupakin polttaminen Englannissa leveni levenemistänsä erinomaisesti ja vasta viimisen vuosisadan loppupuolella rupesi se joksikin vähenemään, koska ihmiset korkeammista säädyistä ei sitä enään pitäneet herrallisena vaan roistomaisena. Sitte on tupakin nautitseminen Englannissa paljo vähennyt ja nykyjään nähdään harvoin Englantilaiset polttavan. Joka siellä kaduilla kulkee, taitaa ainakin sanoa että kukin tupakkia polttavainen on muukalainen. Alhaisista säädyistä niinkuin työmiehet polttelevat vieläkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisaalta kirjoitti eräs Raphael Thorius vuonna 1628 kiitosvirren tupakin kunniaksi. Samaan aikaan tuomitsi Paavi Urban 8:sas ne pannaan, jotka kirkossa nuuskua tököttivät naamaansa."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(Gustaf Erik Eurén: <i>Kaffe ja Tupakki</i>. Lukemisia kansalle. N:o 46. Turussa, J. W. Lilja & Co:n kirjapainossa, 1855)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-553010000661144521.post-56399626967045039582017-03-30T17:00:00.000+03:002017-03-30T17:00:01.155+03:00136. Älä lyö Löyttyä, osa 6<div style="text-align: justify;">
(jatkoa postauksiin nro 124-126 ja 131-132)<br />
<br />
Löytty kuvittelee ja väittää, että tapa tai strategia, jolla oion edeltäjieni ja tutkijakollegoideni mielestäni virheellisiä käsityksiä, ”suorastaan edellyttää vihollisia.”</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 23. Löytyltä jää huomaamatta, että käsittelen monia kirjailijoita ja historiallisia konstellaatioita ja konfiguraatioita, jotka ovat jääneet edeltäjiltäni ja kollegoiltani huomaamatta ja hahmottamatta. Löytyn viholliskuvaprojektioon sovitettuna tämä tarkoittaa sitä, että suurimman osan kirjastani kuljen ei-kenenkään-maalla kohtaamatta ainoatakaan ”vihollista”.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Löytty huipentaa vihollisjeremiadinsa hupaisaan hyperbolaan: ”Valitettavasti vihollinen saa myös kasvot aina silloin, kun Eskelinen mainitsee nimeltä tutkijakollegoitaan. Niinpä erään yhä virassa olevan professorin – jätän nimen mainitsematta – esittämät väitteet 'edustavat juuri sitä vastenmielistä tutkimuksellista perinnettä, joka arvovaltaisten instituution edustajien suulla pitää yllä liioittelevaa, harhaista ja epätarkkaa kuvaa suomalaisesta kirjallisuudesta ja sen historiasta.” (Olli Löytty: ”Kirjallisuushistoriaa vahvasti mansplainaten”. <i>Kritiikki XV</i> [Syksy 2016], 80)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommenti 24. Löytty siteeraa tässäkin minua asiayhteydestä irrallaan eli tyypilliseen tapaansa. Tässä pitkä virke kokonaisuudessaan: ”Lyytikäisen maallikkoyleisölle suunnatut katteettomat väitteet voivat tuntua harmittomilta, mutta ne edustavat juuri sitä vastenmielistä perinnettä, joka arvovaltaisten instituution edustajien suulla pitää yllä liioittelevaa, harhaista ja epätarkkaa kuvaa suomalaisesta kirjallisuudesta ja sen historiasta.” (<i>Raukoilla rajoilla</i>, 194) Löytyn siteeraamassa kohdassa kritiikin kohteena ovat siis professori Pirjo Lyytikäisen maallikkoyleisölle suunnatut L. Onervan <i>Mirdja</i>-romaania koskevat väitteet. <i>Mirdja</i>-luentaani liittyvä lyhyehkö Lyytikäis-kommentti on luettavissa tämän postauksen p.s.-osuudesta. Siihen sisältyy myös suosikki-idiomini, ”hajoava muoto”, tutkijan muotopuhtaan avuttomuuden kavaltava suomalaisen korvikenarratologian klassikko. </div>
<span style="text-align: justify;"><br /></span>
<span style="text-align: justify;">Kommentti 25. Löytyn mukaan ”vihollinen saa myös kasvot aina silloin, kun Eskelinen mainitsee nimeltä tutkijakollegoitaan.” Katsotaanpa, tässä muutama sitaatti: ”Kirjallisuudentutkijana on helppo olla samaa mieltä kuin Kai Laitinen (...)” (</span><i style="text-align: justify;">Raukoilla rajoilla</i><span style="text-align: justify;">, 11); ”Nummi vertailee Ahon syntaksia tajunnanvirtakirjallisuuden klassikkoteoksen, Edouard Dujardinin romaanin </span><i style="text-align: justify;">Les lauriers sont coupés</i><span style="text-align: justify;"> (1887), syntaksiin ja toteaa lopulta sen mikä on jo kertalukemalla itsestään selvää (...)” (</span><i style="text-align: justify;">Raukoilla rajoilla</i><span style="text-align: justify;">, 154); ”H.K. Riikosen tulkinta romaanista köyhän miehen Odysseuksena on osuva (...)” (</span><i style="text-align: justify;">Raukoilla rajoilla</i><span style="text-align: justify;">, 458); ”Saresma ja hänen siteeraamansa tutkijat ehdottavat monia uskottavia ja yhdessä vaikuttavia syitä suomalaisen lukemisen realismiin tai realistisuuteen painottuville arvostuksille.” (</span><i style="text-align: justify;">Raukoilla rajoilla</i><span style="text-align: justify;">, 583) </span><br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 26. On mielenkiintoista, että Löytty ei uskaltaudu mainitsemaan Lyytikäisen nimeä. En tiedä, onko syynä Lyytikäisen vaikutus- ja rahoitusvallan tai persoonallisuuden pelko, mielistely vai jokin muu alhainen motiivi, mutta Löytyn koominen korrektius (asiayhteyden piilottamiseen ja väärentämiseen yhdistettynä) herättää paitsi huomiota myös ikäviä kysymyksiä ja vielä ikävämpiä vastausvaihtoehtoja. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
… (spekulatiivinen jakso poistettu ja siirretty toiseen kirjoitukseen)...</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
”Yksittäisistä romaaneista esitetyt luonnehdinnat ovat kuitenkin useimmiten osuvia ja oivaltavia, mutta niiden esitystyylissä häiritsee arvoarvostelmien ehdottomuus. (…) Ilahduin esimerkiksi Teuvo Pakkalan arvon nostamisesta, osasihan tämä yhdistää 'sisäisen ja ulkoisen todellisuuden paremmin kuin edeltäjänsä tai aikalaisensa'.” (Löytty, 81)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kommentti 27. Arvoarvostelmien ajoittainen ”ehdottomuus” ei näytä Löyttyä kuitenkaan häiritsevän silloin kun hän sattuu olemaan arvostelmasta samaa mieltä. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Palaan vielä lopuksi Löytyn kompurointiin suomenkielisyyteen ja suomalaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Monien Löytyn ristiriitaisten kommenttien takaa pilkottaa hänen orastava kiinnostuksensa transnationalistiseen (ylirajaiseen) ajatteluun, joka pyrkii kyseenalaistamaan kansallisten ja nationalististen lähtökohtien ensisijaisuutta kirjallisuudentutkimuksessa ja -historiassa. Pahaksi onneksi tämä on jo tehty ja kenties vielä pahemmaksi onneksi pelkällä ideologisella transnationaalisuudella ei pitkälle päästä kirjallisuushistoriassa ja kirjallisuudentutkimuksessa, koska vaarana on jäädä helposti tai kätevästi jumiin, kiertämään tutkimusresursseja tuhlaten kehää ”kansalliseksi” suotta oletetun kirjallisuuden ympärille – vaikkapa tähän tapaan:</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
”Tekstissä ilmenevän jännitteisen dynamiikan avulla voi kuvata myös yleisemmin kirjallisuudentutkimuksen näkökulmia kirjallisuuden ja kansallisen väliseen suhteeseen, mikä ilmenee myös tämän kirjan kysymyksenasetteluissa. Kirjamme on osa kirjallisuuden ja kansakunnan välisistä kytköksistä käydyn neuvottelun pitkää jatkumoa, joka ei edelleenkään ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Tavoitteemme on etsiä ja esitellä tapoja irtautua suomalaisen kirjallisuuden kansallisesta tulkintakehyksestä, eli hahmotella keinoja kansalliset rajaukset kyseenalaistavan – ylirajaisen – kirjallisuudentutkimuksen tekemiseen. Samalla jo kansallisen sisältyminen kirjamme nimeen, <i>Kansallisen katveesta – Suomen kirjallisuuden ylirajaisuudesta</i>, paljastaa, että kansallinen on väistämättä elimellinen osa myös meidän lähestymistapaamme. Laurilan tavoin olemme kansallisessa kiinni sitä kyseenalaistaessammekin.” (Heidi Grönstrand, Ralf Kauranen, Olli Löytty, Kukku Melkas, Hanna-Leena Nissilä & Mikko Pollari: ”Johdanto.” Teoksessa <i>Kansallisen katveessa – Suomen kirjallisuuden ylirajaisuudesta</i>. SKS, 2016, 9)<br />
<br />
Täytyy kuitenkin myöntää, että Löytyllä on hetkensä. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun tekee Löytyn nöyristelevä epärehellisyys. Hänen täytyy väittää suomenkielisen proosan historiaani suomalaisen kirjallisuuden historiaksi, jotta voisi oman keppihevosensa selästä osoittaa ainoaa (itselleen) sallittua eli transnationalistista pakoreittiä muka-nationalistisesta kirjallisuushistoriasta. Tässä Löytty näyttäytyy ironiattomana oulipolaisen vitsin todentumana eli rottana, joka rakentaa itselleen käsitteellisen vankilan ja yrittää sitten avuttomasti vapauttaa itsensä sieltä. Toisin sanoen yksi monista eroistamme on siinä, että minua (sekä tutkijana että kirjailijana) kiinnostaa kieli ilmaisullisena systeeminä ja kirjallisuus yleisinhimillisenä toimintana ja Löyttyä spekulatiivinen suomalaisuus ja siitä vapautuminen ylirajaisen ”kirjallisuudentutkimuksen” kautta. Lähemmäksi ikiliikkujan keksimistä lienee vaikea päästä.<br />
<br />
P.S. "Vuonna 2012 Onervan <i>Mirdjasta</i> otettiin pokkaripainos. Romaania esittelevässä johdannossa professori Pirjo Lyytikäinen kirjoittaa: 'Mikä sitten on <i>Mirdja</i>, L. Onervan ensimmäinen ja tunnetuin romaani? Sekin on rakenteeltaan ja kerronnaltaan häilyvä, katkelmallinen ja kokeileva. Niin päähenkilö kuin kerrontakin tuntuvat pyristelevän irti vanhoista kahleista. Onervan moderni tapa kertoa tarina on yhtä lailla merkki nykyaikaistumisen kasvukivuista kuin Mirdjan henkilöhahmokin. Ehkä juuri siksi romaani puhuttelee jälleen: jälkimoderni tai postmoderni aika, jota nyt eletään, on monenlaisen epävarmuuden aikaa eikä naisen asemakaan, vaikka onkin muuttunut, välttämättä ole ongelmattomampi nykyään.' <i>Mirdja</i> on jossain määrin katkelmallinen romaani, mutta rakenteeltaan ja kerronnaltaan häilyvä ja kokeileva se ei kuitenkaan ole – ei sen enempää 2000-luvun kuin 1900-luvunkaan perspektiivistä, eikä tutkija, jonka kerrontaa, kompositiota ja fiktiota koskeva tietämys on vähänkään ajan tasalla, voi tuollaista vuonna 2012 väittää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lyytikäinen ei tarkenna teoksen rakennetta ja kerrontaa koskevia väitteitään ja palaa niihin vain kymmensivuisen johdantonsa lopussa: 'Romaanissa modernin ihmisen problematiikkaa pohditaan niin henkilöiden puheenvuoroissa kuin päähenkilön ja muiden henkilöiden hahmojen ja elämän kautta sekä itse romaanin hajoavan muodon kautta.” Romaanin muoto ei kuitenkaan hajoa vaikka päähenkilön mieli teoksen lopussa romahtaakin. Lyytikäisen väitteet ovat ikävän tavallisia esimerkkejä yksipuolisen temaattisesta lukutavasta, jonka jalkoihin jäävät niin romaanin kompositio kuin historiallisten yhteyksien ymmärtäminen. Vaikka <i>Mirdjan</i> henkilöiden identiteetti on häilyvä ja toisiinsa herkästi ja muuntuvasti peilautuva ja heidän elämänsä monenlaisten epävarmuuksien täyttämää, identiteettien häilyvyys ja epävarmuus leimaavat koko 1900-lukua siinä määrin, että rinnastus 1900-luvun alun kotikutoisen dekadenttiuden ja ”jälkimodernin ajan” epävarmuuksien välillä on historiallisesti ja esteettisesti ontto ja ontuva.' (<i>Raukoilla rajoilla</i>, 192–193)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Markku Eskelinenhttp://www.blogger.com/profile/04067119087678348727noreply@blogger.com